Synt. 23.3.2011
isä: FI & EE & RU MVA Sassafras Paint It Black
emä: FI & SE & EE & LT MVA EE & LV & LT & RU & BALT JMVA Zabavan Czigany
Kasvattaja: Nina Laine, Vahto
Omistaja: kasv. & Nina Forsman
Nemo KoiraNet Jalostustietojärjestelmässä
Ei, en KOSKAAN aio ottaa urosdalmista. Koskaan ei pidä sanoa "ei koskaan". Sillä kun pienimies tuli ja vei sydämen ei voinut mitään.
Kaikki alkoi Zabavan-kesäpäivistä Ninan luona Vahdolla kesäkuussa 2011. Tarha vilisi pieniä pilkkumiehen alkuja, joita ei vielä oltu varattu. Siellä hän oli, kaunein ruskeapilkkuinen lapsi, jonka kuunaan olin nähnyt. Sanoin isännällekin, että tuo on mun poika. Vitsinähän sen tietysti heitin, en aikonut ottaa kolmatta, enkä ikinä uskonut, että isäntä siihen edes suostuisi. Silti se poika jäi kummittelemaan mieleen ja ilmestyi uniinkin. (Mulla oli sille jo nimikin valmiina.) Kesä kului ja salavihkaisesti seurailin Ninan kotisivuja, aina vaan se poika siellä odotti uutta kotia, muutaman muun veljensä kanssa. Manasin mielessäni, että eikö nyt kukaan sitä vois ostaa sieltä pois kuleksimasta, että saisin rauhan. Niin ei kuitenkaan ollut tarkoitettu.
Sitten rakas puolisoni sanoi sanat, joita hänen ei ehkä olisi pitänyt sanoa: " Ota se sitten, saatana" (suora lainaus 
) Siitähän se vasta alkoikin oikea kiirastuli. Kamppailin itseni kanssa, otanko vaiko en ? Viikon tuskailtuani otin puhelimen käteeni ja soitto Ninalle. Takaisin ei ollut paluuta. Sitten ajelimme Annikan kanssa heppua katsomaan ja se juoksi suoraan syliini ja olin mennyttä. Kotiin Nemo saapui vasta Ruotsin reissumme jälkeen 20. heinäkuuta, 17 viikon ikäisenä.
Eipä ole sen jälkeen meidän perheessä ollut tylsää. Herra on semmoinen energiapommi, ettei paremmasta väliä. Energia purkautuu usein myös pahantekoon, liian usein. Enkä edes jaksa luetella kaikkea, mutta pahimmat tuhot ovat olleet mun kännykkä, portaiden kaiteet, sohva, kirjahylly ja alakerran rottinkihuonekalut. Ei varmaan ole paikkaa mitä herra ei olisi "tutkinut" tarkemmin.
Lisäksi pikkuinen mies on aika herkkis. Muistiin on jäänyt pelko päälle pyöräilevistä ja potkulautailevista pikkupojista, joten ne ovat edelleen aika kauhun paikka. Myöskin vieraat ihmiset ovat jännittäviä, joten ensimmäiset pentunäyttelyt olivat aika katastrofaalisia. Mutta olemme käyneet paljon erilaisia kursseja Koirakeitaalla ihanan ohjaajan Katrin johdolla ja se on auttanut aivan hurjasti. Pikku hiljaa edetään ja harjoitellaan ja totutellaan. Vielä joku päivä me tullaan ja näytetään kaikille !
Nemo 1v.
