Elli ehtoisa emäntä säikäytti mammansa eilen oikein huolella.  Aamulla lähdin aikaisin liikenteeseen jo ennen puolta kahdeksaa viedäkseni agikisan palkinnot Purinalle. Elli jäi nukkumaan vakiopaikalleen meidän sängyn päätyyn ja Dara koisi Annikan sängyssä. Sanoin vain Ellille hiljaa, että mamma tulee kohta niin sitten mennään ulos.

No, kun tulin reissultani takaisin vajaan tunnin perästä, Dara juoksi alas vauhdilla vastaanottamaan. Elliä ei kuulunut. Huhuilin sitä, että mennään samantien, en viitsi riisua kenkiä ja ulkovaatteita. Ei mitään...ei kuulu ei näy...??? Lopulta kopistelin raput yläkertaan ja siellä neiti vaan makaa, lopulta varovasti nousi ylös ja häntä pikkuisen heiluen hoiperteli luokseni. Se oli tosi kankea eikä meinannu päästä alas portaita ollenkaan. Alakerrassa vääntelin ja kääntelin koko koiran läpi niskasta hännän päähän ja tassujen anturoihin saakka. Mitään ei Elli valittanut, riiputti vain päätään ja hännänpää vaisusti heilui.  Ulkona ei edes kiinnostanut onko naapurin inhokki-Timi pihallaan ja se on jo vakavaa silloin !  Metsässä päästin koirat irti ja sitten Elli vähän reipastui, pissasi ja kakkasi aivan normaalisti ja alkoi jo liikkuakin reippaammin, mutta ei tokikaan normaalisti. Takapää vaikutti tosi jäykältä ja askeleet lyhyiltä.

Kotiin tultuamme se söi aivan normaalisti ruuan ja minä pinkaisin nettiin. Luin jo kaikki välilevytyrästä anaalirauhastulehduksiin asti tukka pystyssä. Päivällä Elli vain makasi eikä suostunut paljoa liikkumaan. Soitin pieneläinklinikallekin päivystykseen ja juttelin hetken päivystävän lääkärin kanssa (tai joku kandi se taisi olla). Sovimme, että palaan asiaan jos olo huononee tai viimeistään maanantai aamuna.

Pitkään pohdin lähdenkö ollenkaan kisoihin töihin, mutta koska Elli vaikutti ihan normaalilta muuten paitsi että ei paljoa liikkunut, jätin sen lasten hoivaan ja lähdin kisoihin töihin. Illan mittaan soittelin kotiin. Lapset olivat ulkoilleet pieniä lenkkejä muutaman kerran ja Elli oli alkukankeuden jälkeen jo liikkunut suht normaalisti.  Kisoissa meni myöhään, olin vasta yhdeksältä kotona ja sitten jo Ellikin tuli alas vastaan minua. Vähän piti "itkeä" mammalle, että " Missä sä olet ollut niin pitkään, vaikka mä olen pipinen !"

Aamulla likka olikin jo ihan ennallaan. Lähti reippaasti ulos ja jo vetikin remmissä !  Ainoastaan istumista se hieman varoo ja vasenta takajalkaansa. Ilmeisesti lauantaina metsälenkillä se on sen jotenkin venäyttänyt, kun oikein kirmasi Eetun ja Daran kanssa lammen jäällä. Varmaan jotenkin liukastunut siellä ? Täytyy nyt tarkkailla Ellin vointia ja jos tuntuu ettei vaiva nyt mene ohi, niin sitten lähdetään perinpohjaisiin tutkimuksiin maksoi mitä maksoi.