Pitkä päivä takana. Aamusella lähdettiin puoli kymmenen kieppeillä ajamaan kohti Orimattilaa. Alkumatkasta koukattiin Ikean parkkikselta Anu ja Nella mukaan. Dara ja Nella matkasivat peräkontissä ja Elli turvavyövaljaissa takapenkillä seuranaan Annika. En halunnut tunkea Elliä takaboxiin, koska siellä olisi tullut sen verran ahdasta eikä Elli olisi mahtunut makuulle ja siitähän se sanominen olisi tullut.

Koepaikka oli Kotieläinpuistossa. Oli märkää ja loskaista, mutta onneksi oli poutaa ettei satanut. Meidän kolmikosta ensimmäisenä tuleen joutui Dara. Ensin tuomari kyseli Daran taustoista ja sitten aloitettiin taisteluhalua mittaavalla leikillä. Tuomarin kanssa Dara ei aikonutkaan leikkiä, mutta ei tehnyt sitä myöskään minun kanssani. Ei kepillä eikä solmunarulelulla. Sitten siirryimme kelkkapaikalle. Ensin Dara tuskin huomasi kelkkaa, mutta kun huomasi niin aloitti mahtavan haukun. Lopulta kelkan tultua kohdalle, Dara jo tempoi remmissä kaukana ja haukkui raivoisasti. Kuitenkin tuli "kelkkamiestä" kanssani katsomaan ja haistelemaan. Viimein kuljimme ees taas kelkan ohi, mutta edelleen Dara pälyili koko hökötystä erittäin epäluuloisesti.

Sitten vuoroon puolustushalua mittaava tuomarisedän "hyökkäys". Kävelimme tietä pitkin kunnes kopin takaa tuomari hyökkäsi eteemme. Siihen osioon loppui myöskin Daran testi. Se ei kertakaikkiaan palautunut tilanteesta ja tuomarit päättivät lopettaa testin. Sillä "pahempaa" vain olisi tulossa. Pikkuneidin pää ei vain kestänyt uhkaa. Ei ollut Elliä mukana selvittämässä tilannetta eikä puolustamassa. Mammaankaan ei voinut turvautua, kun se vain seistä jökötti paikallaan pitäen remminpäästä kiinni typeränä. Vaikka siirryin tuomarin viereen ja kyykistyin hänen luokseenkin, ei Dara rauhoittunut, vaan jatkoi murisemista ja haukkumista.

Ruokatauon jälkeen testi jatkui ja nyt vuoroon Elli.  Elli ei myöskään suostunut leikkiin tuomarin kanssa, mutta yllätyin kuinka se otti vastaan tuomarin, vaikka tämä oli tumma ja partainen. Elli oli ihan cool tuomarin seurassa. Jopa heilutti häntäänsäkin miehelle !  Eipä Elli leikkinyt minunkaan kanssani, ei kepillä eikä rievulla. En ollut olettanutkaan sen sitä tekevän. Kelkkatesti olikin hurja. Elli raivosi todella sille eikä suostunut tulemaan minunkaan kanssani lähelle. Tuomari käski kiertämään lenkin ja lähestymään kelkkaa sen tulosuunnasta takaapäin. Sillä välin he laskivat "ukon" makuuasentoon ja sitten Elli jo rohkaistui tutkimaan outoa kapistusta. Häntäkin vähän heilui.

Tuomarin tullessa hyökkäämään meitä kohden se puolusti aika pitkälle, mutta sitten tuli pupu pöksyyn ja väistyi taakseni. Tuomarin viedessä kepukkansa pois Elli otti miehen ihan rauhallisesti vastaan ja kävi vielä tsekkaamassa ettei mökin takana ollut lisää uhkaavia ukkeleita.

Tämän jälkeen vuorossa oli maasta ylös vedetty haalari, johon Elli reagoi aika voimakkaasti. Heti haalarin luota pois käännyttyämme tuli rampilta alas rämisevä peltitynnyri perään ja sitäkös piti haukkua vielä matkankin päästä, mutta kun palasimme tynnyrille takaisin, otti Elli sen jo ihan iisisti ja haalarimytynkin ohi kuljimme rauhallisesti.

Pimeähuone olikin sitten aika jänskä. Menin pimeään halliin ja sen perällä olevaan huoneeseen istumaan. Sitten Elli päästettiin perääni. Tuomarin kertomuksen mukaan Elli oli jähmettynyt paikoilleen eikä ollut lähtenyt etsimään minua tuomarien kannustuksesta huolimatta. Vasta kun kutsuin sitä nimeltä neljästi, sen nenän pää vilahti fikkarin valossa oviaukossa. Vieläkään se ei kumminkaan tullut tykö vaan vasta kun maiskutin suutani ja niistin nenääni, se löysi mamman sieltä pimeästä.

Toiseksi viimeinen osio oli yksin jääminen seinään kiinnitettynä. Minä siirryin kulman taakse piiloon ja tuomari alkoi lähestyä uhkaavasti kepin kanssa hieman huitoen. Itsehän en Ellin reaktiota nähnyt kuin vasta videolta myöhemmin, mutta kuulin se raivoisan haukun. Pian haukku kuitenkin hiljeni ja se päästi tuomarin luokseen heti, kun tämä oli lopettanut uhkaamisen.  Ihan vikana testinä sitten oli laukaisupelottomuus. Elli reagoi laukauksiin, hieman jännittyi ensimmäisestä, mutta ei sitten välittänyt kahdesta seuraavasta eikä jäänyt niitä sen enempiä ihmettelemään.

Siinä se oli. Aika hurja testi kumminkin kaikenkaikkiaan. Hienosti tuomarit kokoajan arvioivat koiraa eivätkä vetäneet koiran pinnaa liian kireäksi. Hienosti Elli palautui joka osion jälkeen ja tuomaritkin sanoivat, että se ravisteli stressin pois päältään joka osion jälkeen. Niin se tosiaan tekikin, se oli jännä huomata videolta jälkeenpäin.

Nellan testi meni kerrassaan hienosti ja se sai upeat pisteet +140.

Tässä siis Ellin tulos:

I Toimintakyky (kerroin 15)  -2  Riittämätön

II Terävyys (kerroin 1)  +3  Kohtuullinen ilman jäljelle jäävää hyökkäyshalua

III Puolustushalu (kerroin 1)  +1  Pieni

IV Taisteluhalu (kerroin 10)  -2  Riittämätön

V Hermorakenne (kerroin 35) +1  Hieman rauhaton

VI Temperamentti (kerroin 15)  +1  Erittäin vilkas

VII Kovuus (kerroin 8)  +1  Hieman pehmeä

VIII Luoksepäästävyys (kerroin 15)  +2b  Luoksepäästävä, hieman pidättyväinen

Laukaisupelottomuus ++ Laukauskokematon

Yhteispisteet siis +42  Ei kummoiset, mutta kuitenkin paljon paremmat kuin ikinä olisin Ellille odottanut. Tuomari kertoi, että meillä on mahdollisuus uusia testi kummankin kanssa. Kiitin vain kauniisti, enkä viitsinyt sanoa, että kyllä tämä nyt oli tässä. Hieman jälkikäteen harmittikin Daran puolesta, että sen tommoseen rääkkiin pistin, mutta onneksi tuomarit olivat valppaina ja keskeyttivät. Ei jäänyt Darkulle toivottavasti pahempaa traumaa tapauksesta ja iloisesti leikkien ja namia syöden poistuimme kentältä.

Ilta on ollut kokolailla rauhallinen tyttöjen vetäessä unta pollaan ja varmaan pieni lenkki tuolla kaameassa lumipyryssä  riittänee näin iltasella.