Harmittavasti tänään tuli Ellille niin hienolta 0-radalta 1,19s yliaikaa. Kerrankin ei ollut mamman vika, vaan frouva itse oli helteessä vetelällä tuulella eikä juokseminen oikein maistunut. Hienosti Elli kuitenkin radan suoritti, oli hyvin hanskassa ja kepitteli mainiosti. Ei mitään epäröintiä. Se oli semmoinen hitaan varma suoritus. Ja kiitos verkkaisen vauhdin, ei mammakaan saanut päähänsä mitään omituisia kuvioita, jotka olisivat pilanneet Ellin hienon menon.

Melkein heti Ellin startin jälkeen sitten taivas meni pilveen, viileni mukavasti ja alkoi sataa ripotella. Se olisi ollut vähän parempi meille, mutta minkäs teit. Oikein hyvä mieli jäi. Saas nähdä mimmonen on fillinki ensi sunnuntaina Tampereella ? Nyt ei viikolla parane treenata yhtään, ei edes ajatella koko agia, ettei Elli kylläänny koko hommaan ja laita ranttaliksi.

Pikkupoika voi mainiosti, mitä nyt viime yönä oli vatta sekaisin ja sain siivota kahdesti ripuleita keittiön lattialta. Niin pesuunhan se matto oli menossa muutenkin. Siitäkin huolimatta teki sisälle, vaikka kävimme kahdesti ulkonakin yön aikana. Myös Daralla oli vatta vähän löysällä. Mitä lie syönneet ulkona ?  Kipeitä ne eivät kyllä muuten ole, jos katsoo sitä riehun ja painin määrää mitä tänäänkin ovat riehuneet. Sateella on tylsä olla ulkona, joten tyypit päättivät pistää hyrskyn myrskyn sisällä. Just...

No toki pihallakin on tänään ulkoiltu. Thomaksen kanssa oli kivaa pelata pallolla.

Ens viikolla aloitetaan kakaran kanssa näyttelytreenit Ojangossa ja kaupunkiretkiä taas jatketaan päivisin. Viime viikolla torstaina olimme Tikkurilassa ja kävimme myös mun duunissa konttorilla. Nyt liukuovet olivat tuttua kauraa eikä hissiin meno  tuottanut mitään vaikeuksia. Mutta ne ihmiset, hui hitto, että ne ovat jännittäviä aina vain. Pikku hiljaa, kun sitkeästi mamma vaan siellä tätien ja setien kanssa jutteli, alkoi poika huomata, että eihän tässä mitään ja antoi sitten jopa rapsuttaa itseään. Sen hurja luonto on vain saatava rohkaistuksi, niin hyvä siitä vielä tulee.   Onneksi Nemo ei kuitenkaan mene mitenkään hysteeriseen pelkotilaan, vaan sitä vain jännittää jos ihmiset kiinnittävät siihen huomiota. Jos eivät, niin silloin kaikki onkin ihan hyvin. Se on vain vähän varovainen ja varauksellinen pikkujätkä, mutta ei onneksi arka.