Eilen olin kotiin tullessani illalla niin sippi, ettei puhettakaan että olisin jaksanut konetta availla saati mitään tänne kirjoitella. Mutta nyt hyvin nukutun yön jälkeen jaksaa taas. Toki kaikenlaiset hommat pihalla ja sisällä odottavat, mutta odottakoon, eivät ne sieltä mihinkään karkaa.

Lauantai aamuna oli siis aikainen herätys, sillä Tuusulan näyttelyn dalmiskehä alkoi jo yhdeksältä. Hyrylässä Urheilukeskukselle oli jo huimat autojonot, joten suosiolla jätin auton huonekaluliikkeen autiolle parkkikselle ja kävelin muutaman minuutin matkan näyttelypaikalle. Mulla oli vain repussa välttämättömimmät mukana, en siis raahannut häkkiä tällä kertaa mukaani.

Näyttely meni taas tuttuun malliin ja Dara sai EH:n ainoana avoimen luokan narttuna, joten ei asiaa toiselle "hyppykierrokselle". Päättämätön  Sinänsä kehäkäyttäytyminen oli jo huikeasti parempaa kuin viikko sitten. Tuomarisetä sai jo hienosti katsottua hampaat vaikka kropan tunnustelu olikin aika jänskää ja piti vaan yrittää istua. Sain kädellä nostaa sen pepun ylös maasta.  Liikkuminenkin meni jo astetta sujuvammin.  Ehkäpä se siitä...jokupäivä...

Eilen olikin sitten vielä aikaisempi ylösnousu, sillä Nastolassa Agirodussa oli oltava paikalla jo viimeistään puoli kahdeksalta.  Aikaisemminkin olisi pitänyt olla. Nyt tuli sen verta hosis etten ehtinyt roudata kaikkia kamoja esim. häkkiä kisapaikalle autosta ennen Ellin starttia. No Nina ehdotti, että laitamme Daran siksi aikaa hänen kevythäkkiinsä. Seurauksena oli hajonnut häkki ja lähes karkuun päässyt dalmatiantuholainen. Onneksi lähellä olleet nainen ja hänen tyttärensä olivat hokanneet tapahtuneen ja pitelivät Daraa aloillaan, kunnes ehtisin juosta paikalle ja ottaa Daran kiinni. Onneksi Nina sai sen verran meille järjestäjiltä lisäaikaa lähtöön, että ehtisin sitten takaisin lähtöpaikalle Ellin kanssa. Huh mikä sähläys ja söhläys. Nolostunut

Itse startti meni ihan kohtuullisesti, puomi luonnollisesti ohitettiin, mutta ei se siihen kaatunut sillä Elli innoissaan ehti hypätä yhden ylimääräisenkin hypyn kaikenkeskellä. Muuten rata meni sujuvasti ja vauhdikkaasti.  Vissiin ainoastaan Riikka ja Elvis joukkueestamme säästyivät hylyltä, mutta tuli heillekin ainakin vitonen radalta.

Loppupäivä sitten odoteltiin. Ellin tuppasin Daran kanssa häkkiin nukkumaan, mistä Elli ei oikein tykännyt, mutta sovussa siellä makoilivat kuitenkin melkein kokopäivän. Välillä kävimme jaloittelemassa lähimetsässä. Istuimme Ninan teltassa suojassa tuulelta, sateelta ja auringolta. Välillä oli kuuma ja välillä kylmä. Niin tyypillistä Suomen suvea !

Sitten Anu saapui Nellan kanssa ja viimein oli alojoukkueen kisan vuoro ja me saimme lähtöpaikkamme siirrettyä viimeiseksi sillä Kiiralla oli Nuorten SM-kisan startit Poitsun ja Velman kanssa tietenkin samaan aikaan. Koko päivä oli maleksittu odottamassa ja sitten ne ainoatkin happeningit olivat samaan aikaan !Yllättynyt  Eli meidän joukkue aloitti päivän ja meidän joukkue sen myös sitten lopetti. Ja paras viimeiseksi. Olin niin tyytyväinen ja iloinen Daran suorituksesta. Ikinä ennen emme ole menneet pikkulikan kanssa 18 esteen rataa, mutta nyt mentiin ja KOMEASTI !  Ainoastaan pussi oli liian jännittävä ja sen se kieltäytyi menemästä. En ihmettele, sillä viimeksi olemme treenanneet pussia syksyllä alkeiskurssilla. Mutta kaikki muut esteet ipana meni hienosti ja vauhdilla. Se oli myös tosi keskittynyt ja kuulolla koko ajan. Mamman oma dalmatiantuholainen...ehkäpä siitä on aineksia ihan oikeaksi kisakoiraksi ! Nauru

Viimein pitkä päivä oli leirinpurkua vaille valmis. Vein koirat ensin autoon ja kun sitten saavuin sinne romppeineni olivat molemmat sikeässä unessa, että tuskin havahtuivat tulooni. Unta riitti sitten koko automatkan ajan. Ja kotona ruuan jälkeen ei tarvinnut miettiä enää iltalenkille lähtöä. Mutta niin oli mammakin sippi, että uni tuli heti kun pään tyynylle laski.