Aloitetaan heti uudella kuvalla Ellin ekasta startista tänä vuonna Ojangon Vuokkoset Areenalta. Jukka Pätynen oli taas kuvaamassa koiria ja yhteen oli Emppukin osunut mukaan. Kisastahan napsahti siis hylky, mutta se ei haittaa sillä Elli meni muuten todella hienosti radan pitkän tauon jälkeen.

Ensi keskiviikkona pääsemme hallille treeneihin Anun ja Nellan sijasta, kun he eivät pääse. Se onkin hyvä sillä tiedossa on startti Hyvinkäällä viikon päästä sunnuntaina.

Kevät alkaa vihdoinkin puskea talvea taka-alalle. Lunta on vielä reilusti ja yöpakkaset jatkuvat, mutta silti...kevät tulee ! Jes ! On sitä odotettukin taas tän pitkän talven jälkeen.  Pääsee ulos treenaamaan ja toivottavasti pääsemme Nemonkin kanssa aloittamaan alkeiskurssin dalmisporukassa. Aloittelemme jo neljän kerran kurssilla tän kuun lopulla Koirakeitaalla, joten saa Nemokin vähän esimakua tulevaan.  Nemon kanssa kävimme toissa keskiviikkona hengailemassa Ojangon hallilla katselemassa muiden treeniä. Nemo oli tosi reippaana, eikä paljoakaan jännittänyt. Oli tosi hyvä mieli lähtiessä.

Kevät tuo tullessaan mätsärit ja Sanna Heikkisen näyttelykurssin, johon Nemo mahtui mukaan Skottiksen lapsena vaikkei tallpeakilainen olekaan. Mä olen siitä ihan intona ja toivon, että saisimme paljon uusia eväitä reppuun, kun suuntaamme ensin mätsäreihin ja sitten ihan oikeisiin näyttelyihinkin kesän mittaan.

Nemo on ollut menneen viikon historiallisen kiltisti. EI YHTÄÄN TUHOA koko viikkoon !  Ihan pikkusen uskaltaa jo toivoa, josko tuhokausi alkaisi olla taaksejäännyttä elämää, mutta ei vielä nuolaista. Ensi viikolla herra täyttää 1v, pian tämä aika on mennyt. Viikko sitten koto konstein punnitsimme ja mittasimme poikaa ja saimme tulokseksi 28.6 kg ja 63cm. Korkeutta siis alkaa olla aivan riittävästi, nyt pitäis saada hoikkaan poikaan vähän massaakin, mutta äijä on niin nirso ruokien kanssa ettei oikein mikään tahdo kelvata. Yritä siinä sitten.

Elli ja Dara voivat mainiosti. Dara jaksaa ihmeesti vääntää ja painia Nemon kanssa. Tosin välillä silläkin menee pinna ukon ikuiseen riehumiseen ja silloin pitää vähän antaa hammasta ja palauttaa ukko ruotuun.

Annika vähän väläytteli ajatusta, että hän alkaisi keväällä treenaamaan agia Daran kanssa ihan meikäläisen opastamana. Se onkin ihan hieno juttu, sillä itsellä ei oikein rahkeet taida riittää kaikkien kolmen kanssa treenaamiseen. Daran aion jättää vakitreeniryhmästä pois ja jatkan vielä Ellin kanssa ainakin tämän kauden aktiivisesti omassa ryhmässä. Kun Elli kerran on kunnossa, niin turha sitä vielä on eläkkeelle hommasta laittaa vaikka veteraani-ikäinen kohta jo onkin. Nemon kanssa sitten olemme tyrkyllä dalmisten omaan ryhmään, jos sellainen kokoon saadaan. Peukkuja pidetään kovasti.