Kun nyt oikein innostuin valittamaan niin täältä pesee lisää ! ;) Perjantai-iltana lähdin koissujen kanssa lenkille. Oli satanut pieni lumenhärme maahan ja tietenkin peittänyt jäätiköt. Ja eikun meikä vetäsee suorin vartaloin ketoon yhdessä alamäessä ja löin pääni. Onneksi ei sattunut pahasti, mutta seuraavana aamuna ei pää kääntynyt. Kaikki niskan ja kaulan alueen lihakset olivat aivan jumissa !

Eikä siinä vielä kaikki, eilen sitten pitkän työpäivän päätteeksi taas tepsujen kanssa lenkille. Nyt kaaduin kyljelleni. Kyynerpää, lonkka, polvi ja nilkka tulilinjalla. Ihan itku pääsi, sattui niin.  Ja huom ! Näistä kaatumisista ei voi syyttää koiria. Molemmat menivät sillä hetkellä aivan kiltisti ja ihmettelivät vain maassa kiroilevaa mammaa ja katselivat toisiaan noloina;  "Mammaa, mikä sulla on ? Me mentiin nätisti ! Eikö mentykin Dara ?" - "Juu-u... mentiin...ihan valmasti mentiin nätisti !" :D

Eikai se vanhuus tule yksin, kun ei enää pystyssäkään pysy ! Ei auta nastahommat kengissä, ei auta varovaisuus. Tää ruho kun lähtee kaatumaan, niin eihän sitä estä mikään !