Tällä hetkellä ulkona on oikein kunnon syysmyrsky, tuulee ja sataa kaatamalla. Oli aikamoisen jänskää mennä iltalenkki metsässä otsalampun valossa. Tosiaan vähän hirvitti, että mikä puu kaatuu päälle ? Onneksi ei kaatunut ja selvittiin ehjin, mutta märin nahoin kotiin. Sadetakit jäivät laittamatta, kun lähtiessämme ei satanut. Niinhän se aina on. Jos pukee takit varoiks vaikka ei sataiskaan, niin toki ei silloin sada koko matkan aikana, mutta jos ei pue, niin taatusti sataa.

Päivällä kumminkin oli kaunista, joskin jo silloin tuulista. Haravoin pihaa ja koirat telmivät seuranani. Paitsi Elli, joka jostain syystä ei millään tullut parveketta pidemmälle vaikka kuinka maanittelin. Dara ja Nemo riehuivat kyllä senkin edestä.

Mylläkkää

Tyylikäs istunta herralla

Dara, kaunis ja karvaton.

Postinjakajaa piti tarkkailla.

Tyypit ottavat rennosti. Nemo on vielä sikiunessa, mutta Dara havahtui kun kuuli mun hakevan kameraa. Nemon alla olevan peiton herra itse veti lattialta sohvalle ja siinä on nyt hyvä nukkua.

Nemolla oli eilen viimeinen "rohkeutta ja reippautta" -kurssi ja se meni jo huikean hienosti. Häntä heilui lähes koko tunnin taukoamatta, mutta lopussa tuli halliin uusia ihmisiä, jotka ohjaajamme pyynnöstä olivat tulleet "kopeloimaan" koiria. Nepä tietysti olivat vähän jännittäviä, eika Nemo juurikaan uskaltanut heiltä nakkia mennä hakemaan, mutta ei se kovasti panikeerannutkaan. Joten pienin askelin edistytään. Maanantaina jatkamme arkitottelevaisuuden alkeiskurssilla samassa paikassa. Kyllä se siitä vielä iloks muuttuu.

Huomenna olis Espoossa mätsäri ja kovasti yritetään ehtiä mukaan, saa nähdä miten aikataulut saadaan passaamaan. Myöskin viikon päästä on Espoossa mätsäri ja se on sisähallissa, joten on hyvä päästä kokeilemaan näyttelyolosuhteita sisätiloissa ennen Lohjan pentunäyttelyä.

Dara on muuten ollut nyt viikon ilman kortisonia. Jätin reseptin uusimatta, ihan vain kokeillakseni, että kuin käy. Vielä ainakaan tassut eivät ole levähtäneet, joten kovasti pidetään peukkuja, josko se pärjäisi ilman sitä lääkettä ? Kortisoni meinaan on vienyt Daran turkin olemattomiin ja se on kohta ihan kalju. Annika jo suunnittelee tekevänsä uuden paksun toppatakin sille talveksi, että resuparka tarkenee sitten pakkasilla.

Loppuun vielä kuva miekkosesta, nyt siis reilu 6 kk ikää.