Lenkkeilyä

Viimeinkin kevät on tullut suorastaan kohinalla. Lumet ovat sulaneet silmissä, mutta nyt on MÄRKÄÄ...siis metsässä ja on siellä vielä luntakin ! Eilen lenkkeilimme taas dalmisporukan kanssa. Tutulla kokoonpanolla mentiin. Mukana oli vain yksi vieraileva tähti; Martan kaverina tullut kultainennoutaja tyttö. Muut olivat Hertta ja Senja ja kukkona tunkiolla hääri Seppo.

Seppo oli meidän lenkkiseurana jo lauantaina, kun omistajansa Liisa oli muistanut päivän väärin. Onneksi olin menossa tyttöjen kanssa juuri samaan aikaan metsään ja treffattiin päiväkodin parkkiksella tutut hahmot. Daraa jännitti nuorimies hurjasti ja vähän väliä piti kiljua prinsessana, vaikka Seppo tahtoi vain leikkiä. Eilen Dara oli jo tottunut vauhdikkaaseen nuorukaiseen ja nyt oli siskonsa Hertan vuoro kiljahdella velipojan lähentely-yrityksille. Hassuja nuo pienet naiset !

Daran mielestä kultsutyttö oli kiva kaveri ja sen kanssa oli kiva painia. Elli jolkotti omaan tahtiinsa etunenässä lotkauttamatta korvaansakaan kenellekään. Se on aina niin cool. Lenkki oli märkä ja raskas, hiki virtasi jokaisella. Kotona pesin koirat oikein shampoolla, kun olivat muutenkin talven jälkeen niin likaisia. Sen jälkeen oli mun jo valmiiksi kipeä selkä niin jumissa, että olin aivan jalaton. Olen nyt yrittänyt jumpata ja venytellä itseäni johonkin tolkkuun.

Eilen olisi ollut myös Ojangossa talkoot, mutta ei tällä selällä siellä olisi tehnyt yhtään mitään. Katsotaan ensi lauantaina uudelleen, silloin on seuraavat talkoot. Enköhän minäkin ehdi korteni kekoon kantaa.

Elli edellä, Hertta perässä. Taustalla Senja.