Vitosta se vaan pukkaa . Ja kepeiltä taas, se on se meidän kompastuskivemme. Elli tuli ihan hyvin kontrollissa keppien alkuun, mutta ilmeisesti paineistin sitä taas liikaa kimittämällä  "KEPIT..KEPIT" enkä antanut tehdä työtään rauhassa.  Elli päätti rauhoitella mammaa ja vähän nuuskutella maata sivummalta ennen kepeille tuloa, joten kieltovirhe. Suoristin vartaloni ja käskytin uudelleen vain yhdella sanalla "kepit", niin johan alkoi lyyti kirjoittamaan ja Emppu viuhtoi kepit hurjalla vauhdilla loppuun asti vaikka minä olin ns. väärällä puolella.

Ja ihan hurjaa vauhtia se suoritti koko radan muutenkin. Loppusuoralla se irtosi putkeen tosi kaukaa ja minä sain aikaa juosta kahdelle vikalle estelle: renkaalle ja hypylle. Tosi upeesti siis muuten. Ihanneaika alittui kolmella sekalla ja sijoituimme kymmenenneksi.  Varmaan paras ratamme ikinä, mitään muuta kommervenkkiä ei ollut kuin vain ne kepit. Ens lauantaina sitte uusiks Riihimäellä.

Illaksi vielä palasin Purinalle kolmosluokkaan töihin ja kylmä meinasi tulla väkisinkin, vaikka yritin varautua pukeutumalla lämpimästi. Radalla seisoskelu vaan kylmettää ei sille minkään voi. Vikat kisani muuten,  mihin hankin palkinnot. Sitten palkintovastaavan työt siirtyvät minulta pois. Kolme vuotta oli ihan riittävä aika siihenkin hommaan. Alkoi pikkuhiljaa jo ideat loppua. Vähitellen irtaudun kaikista luottamustehtävistäni, niin sitten saan rauhassa vain keskittyä omaan treenaamiseen ja kisaamiseen, ilman iänikuista stressaamista muistakin seuraan liittyvistä asioista ja olla välillä ihan hajuton ja mauton rivijäsen.