Viikonloppu vierähti tädin/serkkujen vuokramökillä Asikkalassa. Serkkuni vietti synttäreitään tullessaan miehen-ikään. Olimme liikenteessä vanhempieni asuntovaunulla, koska mökkiin oli karvaisiltakavereilta pääsy kielletty...höh.  Lauantai oli ihana keli ja koirat juoksivat ulkona kokopäivän ja tutustuivat ympäristöön. Esimerkiksi Dara naapurimökin tunkioon. Siellä piti käydä pariinkiin otteeseen kieriskelemässä. Voi jessus sitä lemua ! Ei kun järveen pesulle.  Dara tykästyi tosiaan kahlailemaan järvessä mahaa myöten, mutta uimaan ei uskaltautunut vaikka sorsalauma kävikin sitä härnäämässä ja vaakkumassa kiusallaan. :D Elli kasteli tuskin varpaitaan.

Sunnuntaina koirat sitten päättivät olla tuhmeja koko rahan edestä. Aamupäivällä Elli pelästytti minut käytöksellään. Istuskelimme kuistilla juttelemassa ja Elli meni yhden seuruesseen kuuluneen miehen tykö, antoi rapsutella ja jopa nuoli miehen käsiä. Sitten tämän pariskunnan vauva heräsi uniltaan vaunuista ja mies nousi mennäkseen sinne. Elli alkoi haukkua aivan hulluna ja vielä säntäsi miehen perään todellakin rähisten. Minä karjaisin itsekin säikähtäneenä Ellin käytöstä. Luulin tosiaan, että se käy mieheen kiinni ! Hui olkoon... Säntäsin Ellin luo ja nappasin sen poskista ylös silmieni tasalle ja vähän aikaa luin lakia, kuinka käyttäydytään, sitten komensin sen asuntovaunuun ja paiskasin oven kiinni. Sydämeni pamppaili kurkussa.  Elli sai olla häpeämässä hyvän tovin yksin ja Dara palloili ulkona meidän muiden kanssa.

Dara taas vuorostaan iltapäivällä päätti, että nyt on mökin tienoot jo tulleet tarpeeksi tutuiksi, eiköhän lähdetä vähän kiertämään muailmaa ! Neiti hiippaili metsään ja mäkeä ylös. Se oli kuitenkin näköpiirissäni kokoajan. Sitten aloin jo huutelemaan sitä takaisin. Ei mitään...katsoi vain ja jatkoi matkaa.  Huusin jo vähän kovempaa ja vihelsin. Hetken ajan jo luulin, että se tulee luokseni, mutta mitä vielä, teki vain mutkan ja jatkoi etenemistään häviten kokonaan näköpiiristäni.:0  No minä perään. Nousin jyrkän mäen ylös ja saavuin tielle, joka johtaa muille mökeille. Kaukana jo toisen tien haarassa, pikkuneiti mennä jolkottelee kuin tyhjään vain. Karjuin keuhkoni pihalle ja lopulta se pysähtyi, katsoi ja viimein lähti juoksemaan mua ja etsintäpartiossa mukana ollutta Elliä kohti. Vaikka kuinka olin vihastuksissani, sain ääneni pysymään iloisena ja kehuin kovasti. Sitten lähdimme takaisin "kotia kohti". Yhden kerran ipana yritti vielä tehdä mutkan takavasemmalle, mutta huomasi vissiin äänensävystäni, että nyt on paree olla ärsyttämättä mammaa yhtään enempää !

Ja eiväthän ikävät kohtaukset tähän loppuneet, ikävä kyllä.:/ Olimme jo lähtöä tekemässä. Mieheni valmisteli asuntovaunua lähtökuntoon, koirat olivat lasten kanssa pihalla juttelemassa tätini ja serkkuni kanssa. Siinä oli myös toki mukana serkkuni 3v. tytär, joka on kummityttöni. Piipahdin vielä vaunuun sisälle jotain toimittamaan, kun kuulin poikani huudon: "ELLI !!!" ja pikkutytön itkua. Säntäsin ulos vaunusta pääkolmantena jalkana. Siellä pikkuinen itkee äitinsä sylissä ja Elli häpeilee nolona. Elli oli taas arvaamatta syöksähtänyt haukkuen tyttöä kohden ja parikertaa louskaissut hampaillaan, onneksi ilmaan, mutta herranjumala, jos se olisikin osunut kummityttöäni naamaan !  Otin Ellin ja Darankin samantien remmiin kiinni. Onneksi pikkuinen kummityttöni sentään sen verran rauhoittui pelästykseltään, että tuli sanomaan Daralle hei hei ja paijaamaan. Dara nuuhkaisi pientä ja lipaisi kyyneleen poskelta.  Elli oli jo visusti autossa sillä hetkellä. Serkkuni vain tokaisi, ettei Ellistä taida koskaan tulla Jasminin kaveria. Onneksi he ottivat asian järkevästi, mutta silti ! En voi luottaa Elliin enää koskaan pienten lasten seurassa. Luulin jo sen menevän parempaan päin, koska Juhannus meni niin hyvin Jasminin kanssa samoin tämä viikonloppu, lukuunottamatta tuota päätöstä. Jasminkin tykkää kovasti koirista ja osaa olla tosi hienosti niiden kanssa. Ei kilju, eikä läpsi eikä heilu tavalla joka koiria saattaisi pelottaa.  Jokatapauksessa Elli pelkää noita pieniä ihmisiä niin paljon, että se ilmenee sitten aggressiivisena uhkailuna. Summasummaarum, tästä eteenpäin en päästä Elliä silmistäni enää koskaan pienten lasten seurassa ja pidän sen visusti erillään heistä, ettei vaan mitään kauheata pääse tapahtumaan !

Että semmoinen viikonloppu tällä kertaa. Taisi olla rankka reissu koirille ja Ellille stressaavakin, koska oli sunnuntain niin pahalla tuulella kokopäivän. Se on semmoinen kototyttö. Onnellinen ainoastaan kotona mamman kainalossa.