Ei nää sateet vissiin lopu ikinä ! Täksi pyhäksi jo säätiedoitukset lupailivat poutaisempaa, mutta katinvillat ! Sadetta uhmaten yhteislenkille saapui tosi mukavasti väkeä. Tutut Martta,Rocky ja Anssi tietenkin, mutta myöskin "uusia". Toisin sanoen pitkän ajan tauon jälkeen Nemme sekä Senja ja Hulda. Toki tuon jälkimmäisen kaksikon vast ikään treffasimme, mutta nyt he olivat innostuneet lähtemään myös mukaan lenkkeilemään. Kiva juttu !  Pojat Anssi ja Rocky vaan eivät kertakaikkiaan tulleet toimeen keskenään ja  sitten Anssi kulki reikä korvalehdessään ja verisenä. Vuorotellen pojat kulkivat hihnassa. Ikävä juttu, mutta sellaista se on poikien kanssa.  Daralla oli kivat leikit Martan ja Senjan kanssa. Elli veti joukkoja ylhäisessä yksinäisyydessään ja vähän iäkkäämmät ja arvokkaammat rouvat Hulda ja Nemme taivalsivat omaan tahtiinsa. :) Kiitokset kaikille pilkuille emäntineen ja isäntineen. Toivotaan, että seuraavalla lenkillä olisi jo lunta maassa tai edes vähän kuivempaa. ;)

Eiliset Ellin agitreenit Keravalla menivät taas sekä hyvin että vähemmän hyvin. Ensimmäinen rata meni ihan haahuillessa, mutta kepit tällä kertaa hyvin ! Toinen rata jo sitten huomattavasti paremmin, vaikka siinäkin oli kantona kaskessa yksi putki, josta taas tuli Ellille päähänpinttymä. Lopulta jo seisoin aivan putkensuun edessä ja kirjaimellisesti estin sitä menemästä sinne. Elli  katsoi minuun aivan hätääntyneenä, että "Mamma, mee pois tieltä ! Mitä sä siinä seisot ?! Mun tarttee päästä tonne putkeen !" Se ei siis kertakaikkiaan tajunnut, että sinnehän EI mennä. :D Niin dallumaista ! :D  Siitä olen tyytyväinen, että kepit menivät joka kerta tosi hyvin, eikä kyllästymistä päässyt tulemaan. Jopa niinkin, että tein takaaleikkauksen kepeille menossa. Elli kyllä vilkaisi taaksensa ihmetellen, mutta jatkoi kuitenkin kepit hienosti loppuun. Tunnin päätteeksi kävimme vielä kävelyllä Seijan ja Pantsen kanssa ja jutustelimme dallu-asiaa ja tulevista yhdistyksien, niin HSKH:n kuin Dalmatiankoirat ry:n syyskokouksista. Olen minäkin molempiin menossa kuuntelemaan monista mielenkiintoisista aiheista.

Äsken maksoin ilmoittautumisen Turun Top Dog Show:hun tammikuun lopulla. Siellä on tuomarina ranskalainen nainen. Sinne lähdemme ehkä Lenan ja Martan kanssa kimppakyydillä, niin vähän jutustelimme, mutta siihen palataan sitten aikanaan.

Lopuksi on pakko laittaa vielä kuva, joka kuvastaa yhtä Ellin päähän pinttymistä. Hain varastosta marsujen häkin valokuvausta varten kodinhoitohuoneen pöydälle. Ellihän siitä innostui, että jee marsut ovat palanneet (siis nousseet haudastaan). Sitä tyhjää häkkiä se vahtasi sitten lopun illan itkien ja läähättäen. Valokuvasin häkkiä, koska laitoin kuvia ostajaehdokaalle. Enää emme tarvitse jyrsijälle kotia, ei enää meidän perheeseen..;)

Tässä sain Ellin sentään pysymään alhana lattialla, kun otin kuvia, muuten se seisoi tuota työpöytää vasten takajaloillaan ja tuijotti tyhjää häkkiä ! Voi hyvää päivää !