Melkein pääsimme Ellin kanssa palkintopallille tänään...siis vain melkein, mutta historian paras rata tähän mennessä. 5 virhettä ja neljäs sija !!  Elli oli aivan liekeissä ja meni radan aivan mahtavasti, vaikka viime kerrasta on kulunut lähes kolme kuukautta. Siis marraskuun kisoissa olemme viimeksi rataa tehneet, emme ole edes treenanneetkaan, kun emme ole talviharjoitteluryhmässä. Noo...lahjattomat ne harjoittelee, kuten olen ennenkin todennut. Heheh   Ainoa moka tuli yllätys yllätys kepeiltä. Sorruin perisyntiini jälleenkerran.  En TAASKAAN antanut Ellille tarpeeksi tilaa, ajauduin liian lähelle keppien alkua ja näin Elli aloitti kepittelyn toisesta väliköstä.  Toisella yrittämällä ne menivät sitten aivan nappiin. Ellillä oli aivan valtava vauhti päällä ja minäkin jopa sain pidettyä pääni kasassa loppuun asti.  Kyllä se nollarata vielä tulee...ihan varmasti. Pitkään siis oltiin kiinni palkintopallisijassa, kunnes luokan viimeisenä startannut koira teki nollaradan ja meni ohi kolmanneksi. Semmoista se kisaaminen on.

Kisan jälkeen isäntä tuli hakemaan Ellin kotiin sieltä kaameasta pakkasesta. Ei sillä, ei Elli tuntunut kyllä palelevan. Liikkeessä oltiin ja tietty sillä oli takki päällä. Välillä lämmiteltiin myös toimistossa. Minä jäin vielä iltapäiväksi töihin kakkosluokan startteihin. Kylmä oli, mutta onneksi oli aika paljon touhua kellon ja palkintojen jaon kanssa, joten ei varpaat päässeet kuolioitumaan.

Eilen olimme Annikan ja Daran kanssa Koirakeitaan 'Tutustu ja ihastu' -kurssilla toista kertaa. Viime lauantaina aloitimme tokoilemalla ja nyt oli vuorossa aktivointia. Annika siis on Daran kanssa opissa ja todella hyvin nuo kaksi pelaavat yhteen. Mukana kurssilla ovat myös Eetu ja Johanna. Systeri ja minä saamme vain istua sohvalla ja olla namipussiautomaatteina. Yllättäen nuoripari Eetu ja Dara ovat hommiinsa keskittyneet ihan täysin eivätkä pistä keskenään ranttaliksi. Ilmeisesti ovat sisäistäneet, että nyt tehdään hommia eikä vain pelleillä ja leikitä.  Daralle tekee treeni tosi hyvää, se kun on ollut, ei nyt ihan pellossa kasvanut , mutta kumminkin aika vähän mitään vaadittu. Meikäläisen laiskuuden piikkiin menee täysin.  Onneksi sain puhuttua Annikan ympäri osallistumaan ja nyt kun hän huomaa kuinka hyvin heillä sujuu, niin on kovasti innostunut touhuamaan Dapen kanssa. Ensi viikolla vuorossa agilityä ja sehän on Daralle tuttua ja mieluista hommaa. Sunnuntaina myös yhteislenkkeilemme muiden pilkkukaverien kanssa. Toivottavasti pakkaset hieman hellittäisivät ja saisimme kivan ulkoiluilman ja paljon osallistujia lenkille !