Nappiin meni taktiikka.   Voi hyvänen ihme sentään !  Agilityrata meni niin nappiin kuin se vain ikinä voi mennä, paitsi tietty se puomin ohitus, mutta muuten täydellinen suoritus. Mikä vauhti mikä meno ! Ei tietoakaan mistään ihmettelystä uutta paikkaa kohtaan. Jopa kuuluttaja hehkutti meidän nollarataa, eikä meinannut uskoa ettei me sitä puomia menty.  

Nooh... liian hyväähän se olisi ollutkin ollakseen totta. Hyppyradalla Elli kieltäytyi kahdesti muurilla. Nuuskutteli maita ja mantereita ja haahuili missä sattuu. Lopulta sain sen muurin yli ja siitä kepeille. Ei se ollut Ellin mieleen ollenkaan vaan jatkoi nuuskuttelua pitkin poikin. Arvaa vain nousiko meikäläisellä jo savu korvista ?! KYLLÄ ! Sitähän se Elli minua rauhoittelikin, mutta miksi ihmeessä se alunperin siellä muurilla sen aloitti ? Olin mielestäni ihan rento. Kolme ekaa hyppyä ennen muuria menivät normaalin vauhdikkaasti ja vaikka kuinka jälkeenpäin mietin, en keksi omassa käytöksessäni mitään syytä Ellin oikkuilulle. No, Tiina otti radan videolle joten kun sen häneltä saan, siitä on helpompi analysoida tapahtunut.

Kepit menivät sitten lopulta ihan hienosti. Eikä tuomari antanut kilttinä meille siitä enää kolmatta kieltovirhettä. Elli kun onneksi meni kepeille jossain vaiheessa puolivälin tienoilla ennenkuin sain sen viimeinkin hanskaan ja sain aloitettua kepit uudelleen. Loppurata meni kuin vettä vaan, eikä mitään ongelmia enää tullut. Kyllä hiukka sapetti, sillä rata oli ihan tehtävissä...mut mut sano Eerolan kana.

Siinä siis meni myttyyn huolella miettimäni taktiikat. Ens kerralla pysytään lestissä ja startataan vain se hyppäri eikä lähdetä säveltämään. Menee sitten miten menee...