Olipas hassunhauska yhteislenkki tänään. Meitä oli Ellin ja Daran lisäksi lenkkeilemässä Hannele ja Rocky sekä Anu ja Nella. Kiitos heille vielä kerran seurasta !  Arvasimme, että näin kauniina päivänä on varmasti paljon sienestäjiä liikenteessä. Yksi nainen ohitettiinkin ihan heti alkumatkasta, mutta tämä meni hieman kauempana meidän polusta, joten ohitimme hänet kauniisti. Sitten erään kalliontöppäreen takaa tuli vastaan toinen mummo. Elli, joka aina menee etujoukoissa ilmoitti havaintonsa ulvomaisella haukulla: "vouuuvouuuuvouuuu" Elli oli kuitenkin naisesta ainakin 50 metrin päässä ja tuli heti kutsuttaessa luokseni. Muut koirat eivät pukahtaneetkaan, vaan tulivat heti tykö ja laitoimme ne kiinni. Noh, sieltähän sitä vuodatusta sitten alkoikin kuulua. Mummelin suusta meinaan.

"Missä hän nyt oikein saisi sienestää ja tuleeko täällä paljonkin vastaan aggressiivisia  koiralaumoja ? Kun Helsingissä on niin paljon kauheita gangsterikoiria. (Yritin huomauttaa, että Helsingissä sitä tässä nytkin ollaan). Nuuksiossa missä hän aiemmin on ollut, niin sielläkin niitä koiria on ja karhujakin. Ja kuinka hän pelästyi sydänkohtauksen partaalle, kun tuo rotukin on TOMMONEN !" (Jäi vähän epäselväksi kyllä, että mimmonen ?? )

Rauhallisesti yritimme jutella rouvashenkilön kanssa ja neuvoimme vaan häntä pysymään poluilla ettei vielä eksy kaikenlisäksi. Lupasimme olla häneen törmäämättä enää. Sitten jatkoimme matkaa huvittuneina. Kukaan koirista ei osoittanut vähäisintäkään mielenkiintoa naista kohtaan, mutta toivottavasti emme saa maanantaina lukea iltapäivälehdistä kuinka kauhea aggressiivinen dalmislauma on hyökännyt sienestäjän kimppuun. Voi voi sentäs !Toivotaan seuraavalle lenkille vaakasuoraa vesisadetta, niin ei taatusti ole metsässä muita ulkoilijoita.

Loppulenkki meni kommelluksittta emmekä enään törmänneet ristinsieluun. Koirat juoksivat välillä ojissa niin että vesi loiskui ja kura lensi. Ilma oli todella lämmin ja ihana eivätkä hirvikärpäsetkään kiusanneet. Yhden ainoan revin irti niskavilloistani.

Huomenna jännitämme dalmisten agilityn suomenmestaruuden ratkontaa Ojangossa. Menen heti aamulla katsomaan maxi 1-luokan kisaa ja Nellaa sekä tietty muitakin dalmiksia kuten Kiiraa ja Zemiä ja Poitsua. Iltapäivällä on sitten hyppyradanvuoro. Onneksi asun niin lähellä, niin voi välillä tulla kotiin ja mennä sitten taas takaisin katsomaan ratkaisun hetkiä.