Nopsaan tämä aika kuluu...taas viikko meni niin ettei huomannutkaan. Maanantaina olimme Daran kanssa rokotuksilla, keskiviikkona oli Ellin agilitytreenit ja ne menivät tosi hyvin. Treenien jälkeen menin hakemaan tyttöä tallilta ja siellä Elli sai leikkiä ruskeapilkkuisen Igor-pojan kanssa. Alkuun Elli tyypilliseen tapaan uhosi ja haukkui, mutta kun Igor vain sitkeästi jaksoi leikittää, niin johan Ellinkin sydän suli ja sitten niillä olikin kivat leikit. Niin kivat, että välillä pariskunta erehtyi tarhoihin hevosten jalkoihin pyörimään. Onneksi heposet ovat niin tottuneet koiriin, etteivät olleet moksiskaan. Toki kutsuimme koirat heti sieltä pois.

Muutenhan tämä viikko on mennyt rauhallisissa merkeissä. Ollaan lenkkeilty joka ilta pitkiä metsälenkkejä. Lenkeillä Dara on alkanut hieman ottaa etäisyyttä ja mielellään lähtee tutkimusretkille ja omille poluilleen. Kokoajan kuitenkin näköetäisyydellä, mutta ei enää nyhjää meikäläisen jaloissa.  Se juoksee ja juoksee, välillä tuo jonkun kepin Ellin luo ja sitten tytöt vetävät, kunnes Elli kyllästyy ja jatkaa omia nuuskuttelujaan ja Dara lähtee taas juoksemaan kasia meidän ympärillä.  Perjantaina huomasin Daran alaleuassa kolme ihme pattia, joista tulee verensekaista märkää visvaa. Ei se niitä mitenkään arista, mutta täytyy nyt tarkkailla mihin suuntaan ne lähtevät kehittymään. Täytyy sitten viedä eläinlääkäritädin luo, jos ne ei mene pois itekseen. Olen niitä putsannut, puristellut ja tutkinut. Ei niissä mitään punkkeja ainakaan ole. Mitä lie mätäpatteja ??

Ens sunnuntaina on sitten taas jännä näyttelypäivä. Torstaina ajattelin piipahtaa Tuomarinkylässä mätsärissä harjoittelemassa. Onhan noita mätsäreitä ollut nyt viimekin viikolla lähes jokapäivä ihan lähistöillä, mutta sitten on ollut muita menoja, etten ole kerennyt millään. En halunnut Ellin agitreenejäkään jättää väliin, sillä siellä on niin huisin kivaa, meillä molemmilla. :D

Juu, saas nähdä miten sitten näytelmät sujuvat ? Ulkoisesti Dara ei kyllä ole mitenkään parhaimmillaan. Sillä on aivan mahdoton karvanlähtö meneillään ja tuntuu, että se on kohta aivan kalju. Muutama uusi rupinaarmu taas kyljessä, just kun entiset jotenkuten olivat parantuneet. Muuten kropaltaan olen saanut sitä vähän vahvistumaan. Olen syöttänyt lampaanrasvaa, lisännyt öljyä ja merileväjauhetta nappuloihin ja nyt kakru on ihan reippaasti ruokansa syönytkin. Eiköhän se rimpula siitä joskus ala saada lihaa luittensa ympärille. ;)