On aika takki tyhjä...huh..alkaa olla aika rankkaa nämä monenmoiset treenit jo vanhalle ihmiselle. :D Eilen kaameessa kelissä sinnittelimme Daran kanssa näyttelytreeneissä Ellin odottaessa kuivassa ja lämpimässä autossa. Treenit menivät oikein kivasti.  Dara antoi hienosti katsoa hampaat ! Myöskin kropan tunnustelu meni aika mukavasti. Vain pientä jännitystä ilmassa, mutta ei mitään paniikki hyörimistä ja pyörimistä ollenkaan.  Poseeraus meinaa vaan mennä hiukan överiksi. Dara venyttää ja venyttää kroppaansa jo liiaksikin, eikä ne takajalat meinaa pysyä suorassa linjassa vaan jompi kumpi takajaloista tulee edemmäs ja lopulta on senpäiväinen haara-asento että. :D Nyt yritetään vähän mennä takapakkia, ettei ihan niin mahdottomasti tartte venytellä.

Kun treenit olivat ohi, haimme Ellin mukaan ja lähdimme lenkille Ojangon maastoihin. Tytöt olivat aivan energiaa täynnä ja juoksivat ja painivat ihan kybällä. Tuloksena kaksi ruskeanharmaata märkää ja kuraista koiraa ja ei kun pesulle suorinperin kun kotio päästiin. Tosiaan pesin molemmat pitkästä aikaa oikein shampoolla ja nyt on niin kauniita ja puhtaita likkoja talo täys.

Tänään oli sitten vuorossa tietysti Ellin agitreenit. Otimme Daran kumminkin mukaan, vaikka lupasinkin Ellille aiemmin kahdenkeskistä aikaa. Teimme alkuun pienen lenkin metsässä ja sitten Daran kanssa treenasin puomin ja A-esteen alastulokontakteja (vauvaesteillä). Sitten muutama paikallaolo harjoitus ja kun ne menivät hyvin, sai Dara myös hypätä pari kertaa normaalin aitaesteen. Sitten kakru kiinni tolppaan kitisemään ja Ellin kanssa tositoimiin. :)  Ohjaajamme teki meille sunnuntaisen kolmosluokan kisassa olleen hyppyradan, jonka ensin suoritimme ns. normaalisti ja toisen kerran äänettömänä ohjaten. Ja se äänetön meni paremmin ! Kyllä sai mamma juosta itsensä aivan henkihieveriin. Rata oli tosi tiukka ja hankala, mutta selvittiin kaikki siitä loppujen lopuksi aika mainiosti.  Tosiaan toisella kertaa Elli meni todella upeesti, keppejä se ei edes epäröinyt vaan aloitti justiin oikeasta kohdasta ja hyvällä rytmillä teki kaikki loppun asti. Seuraavissa kisoissa pidän turpani kiinni, kun Elli menee kepeille ja annan sen tehdä ne itse, enkä söhlää ja sekoile siellä välissä.

Daran vein loppuajaksi autoon, kun alkoi taas satamaan. Ellin kanssa ihan loppuun treenasin A:n kontakteja ja keppejä ns. väärältä puolelta. Lopetin aivan upeeseen kepittelyyn. Hurjat kehut ja namit palkaksi. Elli oli ihan intona ja sen silmät aivan loisti tekemisen riemua ! :)  Siinä unohtuu sateet ja tuulet ja tuiskut. Ei muistu työasiat eivätkä muut murheet. Sepä kai se onkin harrastamisen tarkoitus !