Uusi vuosi ja vuosikymmen. Kohta pitää aikaa ruveta jo laskemaan vuosikymmenissä, niin nopeasti nämä vuodet vierähtävät. Ei meinaa vanha ihminen perässä pysyä !

Vuosi vaihtui tutuissa merkeissä. Penskat ampuivat raketteja, mä ja systeri katseltiin niitä ikkunasta koirien kanssa. Muutama kunnon rakettikin oli mukana.

Elli ja Eetu vastasivat kovimpiin paukkeisiin parilla haukahduksella, mutta Dara roikkui sohvan selkänojalla ja katseli raketteja silmät ymmyrkäisinä. On se onni ettei koirat ole herkkiä paukuille ja saamme viettää kotosalla vuoden vaihteen. Moni joutuu pakenemaan maalle ja mökeilleen ääniä pakoon tai syöttämään rauhoittavia. Muistan kuinka hysteerinen Mico oli aikoinaan aina. Se kärsi ihan kamalasti. Ja siihen aikaan 90-luvun vaihteessa sai raketteja ostaa jo ennen joulua ja Puistolassa kerrostalojen välissä pauke oli koko edeltävän viikon mahtava.

Lunta on taas tullut lisää...huoh...mutta minkäs teet.

Annika oli metsässä ottanut viikolla kuvia. Tässä niistä muutamia, joissa näkyy lumen määrä.

Oli siellä tytötkin mukana.

Kotopihalla

Vallit ovat jo aika mahtavat.

Dara lempi paikallaan sohvan selkänojalla. Siitä on hyvä tarkkailla tielläliikkujia.

Väsynyttä meininkiä on kyllä tänään ollut eilisen valvomisen jälkeen niin koirilla kuin emännälläkin. Daraa sai oikein maanitella iltalenkillekin. Koirat ovat varmaan helpottuneita kun arki alkaa, saavat nukkua päivät rauhassa.