Ei siltä ainakaan tunnu tämän ensimmäisen työviikon ollessa lopuillaan. No kuka vanhoja muistelee, sitä tikulla silmään ! :D Eilen iltasella kuitenkin muistelin vanhoja. Tein uuden "Muistoissa"-sivun tähän blogiin ja toivottavasti siihen ei tule täydennystä vielä piiitkään piiiitkään aikaan. Anyway, löysin täältä työkoneeltani arkistoista vanhan kuvan Micosta, jonka olin saanut ystävänpäivätervehdyksenä vuonna -99 Micon uudelta emännältä. No uudelta ja uudelta, olihan Mico silloin ollut heillä jo kolme vuotta. Tämä kuva on ainoa digitaalisessamuodossa oleva Mikkiksestä. Paperilla niitä kyllä on reilumminkin. :)  Uskomatonta mutta totta, vieläkin kyynel tuli silmään muistellessani sitä kun Micon uuteen kotiin veimme. Oonkohan koskaan milloinkaan itkenyt elämässäni niin paljon ? En varmaan... Jokatapauksessa se oli varmaan sille kaikkein paras ratkaisu ja saikin elää hyvän elämän heidän luonaan, varmasti paremman kuin meillä ikinä.  Kahdeksan vuotta kului, kun koirakuume alkoi taas kutkuttaa ja nyt elämäntilanteemme olikin aivan toinen. Lapset isoja, omakotitalo ja meillä aikuisilla ennenkaikkea aikaa koiralle. Rest is history... Nyt tähän päivään, ettei silmät sokaistu näistä kaikista tikuista vanhoja kaivellessani ! :D

Eilen sain puhelun Kennelliiton ihmiseltä (nimi meni tyystin ohi) ja hän varmisteli olinko varmasti käytettävissä toimitsijatehtäviin Agilityn MM:n Suomen joukkueen karsintakilpailuihin. No totta mooses olen. Pääsen myös töihin itse MM-kisoihin syyskuun lopussa. Jibii !! Ootan innolla. Hienoa päästä aitiopaikalta seuraamaan huippukoirien ja ohjaajien menoa. Eli ensi viikonloppu on sitten touhua täynnä. Ensin lauantaina Daran kanssa Turun elonäyttelyyn ja sunnuntaina jäähallille Suomen edustusjoukkueen valintakisoihin töihin.

Joo alkaa olla kalenteri täynnä viikonloppujen osalta lokakuulle asti. Vaikka dalluleirille lähdön nyt skippasinkin. Lapset eivät olleet innostuneet lähtemään eikä mieskään, no olisi lähtenyt jos oikein olisin tahtonut, mutta en sitten viitsinyt painostaa, koska näihin koiratouhuihin menee tosiaan monta viikonloppua. On Ellin agilitykisoja, Daran näyttelyitä, toimitsijatehtäviä omissa HSKH:n kisoissa ja sitten lopuksi koko viikonloppu siellä MM-kisoissa.  Jääpä mökkeilyt aika vähiin...  Toki olisin mielelläni dalmisleirille lähtenyt myöskin. Parina vuonna olemme olleet ja siellä on ollut aina tosi kivaa. Ensi vuonna sitten taas. ;)

Tänä kuluneella viikolla keskiviikkona olin tietty Ellin kanssa agitreeneissä. Dara sai jäädä tällä kertaa kotiin. Paikalla oli mukavasti porukkaa: Anu Nellan kanssa, Tiina Wilman ja Moonan kanssa ja Terhi Minnin, Alfin ja Pluton kanssa.  Keksimme itsellemme niin vaikean radan, että oli tosi hankalia paikkoja. Ellin kanssa tehotreenasimme keppejä ja aika pitkälle uskalsin venyttää sen pinnaa. Viimein kepit sujuivat myös niin, että olin ns."väärällä" puolellakin. Yhden kerran, mutta edes sen yhden !  Vielä on paljon parannettavaa myös kepeille menossa. Ellin mielestä kepit on hyvä aloittaa siitä toisesta reiästä ei ensimmäisestä. Ens kerralle ajattelin ottaa mukaan naksuttimen, josko se auttaisi kohdistamaan oikean kohdan, mistä kepeille oikein mennään ?  Lopuksi lenkkeilimme kimpassa kentän läheisessä metsässä. Kun tulin kotiin, tein vaan koiran vaihdon ja lähdin samantien Daran kanssa lenkille. Pallokentän reunassa teimme taas tokotreeniä. Ipanahan alkaa oppia !  Sivulle tulo on jo aika hyvä, samoin hetkittäin seuraaminen sujuu mainiosti sekä hihnassa että vapaana. Paikallaolo istuen ja siitä luoksetulo ja istumaan eteeni sujuivat jo ihan mallikkaasti.  Toki pidin treenin aika lyhyenä, etten väsytä ja kyllästytä kakaraa.

Ens tiistaina lenkkeilemme Anun ja Tiinan + koirien kanssa meillä. Jos vain ilmat yhtään sallii, napsin vähän kuvia koirakamuista, niin saa niitä tännekin laittaa esille.

Tässä kuva, jossa täti "rakkaudella" hoivaa siskontytärtään... :DD

Kauhea punasilmä-monsteri !! :0

Osaa Elli oikeastikin rakkaudella hoitaa lasta. Kova ulkokuori pääsee välillä uhkaavasti murenemaan...

Välillä peräti putsataan kakrun korvat ja lipaistaan nenää, mutta vaan pian ettei kukaan huomaa. :D