Viikko alkoi upeasti, kun Nemo sunnuntai-iltana lenkin päätteeksi päätti natustaa mamman vajaa 2 kk vanhan kännykän pirstaleiksi ja viikko päättyi vielä upeammin eilen illalla, kun lenkillä mamma venäytti TAAS nivelsiteensä vasemman jalan nilkasta. Voi jessus ja nyt taas könkätään ja lapset saavat (hyvinkin tyytyväisinä) lenkittää koirat.  Tää on taas niin tätä... huoh.

Kuukausi on melkein hurahtanut sitten viime päivityksestä. Ellin ja Daran ulkotreenit agilityssä ovat päättyneet ja tytöt voivat mainiosti. Daran kanssa pärjätään edelleen ilman kortisonia vaikka näin märkä syksy onkin ollut. Tassut ovat, jos ei nyt ihan loistokunnossa, niin kumminkin aika hyvässä kunnossa ja pärjäillään. Mikä ilahduttavinta on ollut huomata kuinka lähes karvaton koira on saanut kauniin turkkinsa takaisin. Kovasti pidetään peukkuja, että näin hyvä tilanne jatkuisikin. Ellillä taasen on taas toinen korvalehti auennut, herra ties mistä ja sen parantaminen on kyllä työn ja tuskan takana. Kun neiti kerran vain ravistaa päätään, niin rupi taas aukeaa ja veri lentää. Se on kyllä kummallinen ilmiö ja on ollut Empun kiusana nyt parina talvena. No oikeammin tässä syksyä on edelleen, kun lämpötilamittari huiskii +5 paremmalla puolella ja vettä sataa ja kura lentää. JAIKS !   En panisi pahakseni pientä pakkasta ja edes vähän lunta, valostuis maisema ja olis mukavampi tulla hieman puhtaampana mettälenkiltä kotio. Tosin parin edellisen talven kaltaista "metritolkulla" lumen tuloa en kaipaa, mutta vaikka edes vähäsen ?

Entäpä Nemo sitten...voi Nemo, Nemo, Nemo...(piiitkä ja syyyyvä huokaus...HUOH)

Pikkupoika se on kunnostautunut monin erilaisin tavoin. Kiusannut Ellin, Daran ja Eetun hulluuden partaalle...mammasta nyt puhumattakaan.  Repinyt sanomalehtiä, syönyt shampoopullon ja hammasharjan, järsinyt stereoiden kaiuttimen päälikankaan, nakertanut kirjahyllyn vitriinin alareunaa, repinyt sohvatyynyn kulmaa ja suolestanut sen sisuksia ja pisteenä ii:n päälle tosiaan mamman kännykkä paskaksi kertaheitolla.  Karannut ja kadonnut metsässä, useampaankin kertaan !  Juossut jäniksen perässä (?) tai sitten vain ihan villeyttään pellon yli autotielle ja meinannut jäädä auton alle...pilkkopimeässä.

MUTTA myös ollut reippaana koirakoulussa, joka taas alkoi viime keskiviikkona. Sai ohjaajaltakin kehuja, että on jo ihan toinen koira, sitten ensimmäisen kurssin parikuukautta sitten. Istui, meni maahan, otti kontaktia upeasti. Antoi ohjaajan tulla tervehtimään häntä heiluen ja jopa kättä lipaisten !!!!   Ei enää panikeeraa muita ihmisiä, ainakaan kovin paljoa ja pysyy toimintakykyisenä jo monissa erilaisissa tilanteissa.  Ehkäpä siitä ihan kelpo koira vielä saadaan ?!  Ellei mamma ennen sitä joudu hullujen huoneelle. heh heh. Ehkäpä nämä herran toilailut vielä joskus naurattavat ? TOIVOTTAVASTI !

Pikku ukkeli täytti jo 8 kk toissa viikolla ja on kasvanut taas kovasti. Tänään ostin sille Messarista ihanan ruskean pannan ja siihen sävy sävyyn hihnan, sekä oman kunnollisen Janutexin sadetakin. Nyt Darakin saa omansa takaisin ja vanha surkea sadeloimi joutaa nurkkaan.  Messarissa klinkkasin kipeällä jalallani nämä "pakolliset" ostokset tekemässä ja sitten olin iltapäivän rotuständillä töissä esittelemässä tätä ihanaista rotuamme. Kivaa oli ja kun Thomas kuskasi minut ovelta ovelle, niin mikäpäs siinä oli mennessä. Alunperin tarkoitukseni oli mennä myös aamuksi katsomaan dalmiskehää, mutta annoin armon jalalleni ja pysyin levossa puoleen päivään asti. Enkä olisi pystynyt vielä ajamaan autollakaan, kun ei kärsi kytkintä painaa. Saas nähdä kuinka käy maanantaiaamuna kun työhön pitää lähteä ?