Tänään kisasimme Ellin kanssa Purinalla oman seuran kisoissa. Jalka siis ei kestänyt, tulihan kokeiltua sekin. Tunsin sen jo rataantutustumisen aikana, kun yritin juosta yhden kerran radan läpi.  No menin kuitenkin starttiin. Alku meni hyvin, mutta sitten esteet nro 5-9 olivat kaarevan muotoisesti yhtenä juoksusuorana putkeen. Huh huh, se oli liikaa. Elli paineli menemään edellä ja minä nilkutin toivottomasti jäljessä seurauksena, että Elli hyppäsi siinä joutessaan vielä yhden ylimääräisenkin hypyn sivummalta.   Loputtomalta tuntuva hylkyputki sai siis taas jatkoa.  Kun minä lyllersin  Ellin kiinni, niin loppu sujui taas kuin tanssi. Kepit menivät loisteliaasti. Loppusuoran hyppy-muuri-hyppy -sarjan Elli irtosi hienosti maaliin.  Ei kun uutta matoa koukkuun ensi vuoden puolella. Tahkoan kisoja niin kauan, että saan Ellille nollan ja sitten voin vaikka lopettaa siihen paikkaan.     Seuranamme kisoissa olivat tutut kaverit Anu ja Nella sekä Tiina ja Wilma. Anu oli jo startannut Nellan kanssa aamusella agilityradalla saaden vitosen ja aika rutkasti yliaikaa. Hyppyradaltakin parivaljakko sai hienosti tuloksen: 15 virhettä. Tiina ja Wilma saivat kolmesta kieltovirheestä hylkäyksen.

Tällä kertaa en ollut kisoissa töissä kuin vain palkintovastaavan roolissa. Iltasella vielä piipahdin Annika seuranani Purinalla hakemassa laatikot ja mainosjulisteet sekä jäljelle jääneet ruusukkeet pois. Ilma oli koko päivän hieno, aurinko paistoi ja oli pikkupakkanen. Myöskin eilen oli upea ulkoilusää. Olimme pihahommissa melkein koko päivän. Koirat riehuivat pihalla Eetu kaverinaan.

Keskiviikkona on edessä aivan uusi kokemus minulle ja Ellille. Lönnqvistin Tanja soitti perjantaina ja pyysi minua mukaan Ellin kanssa yhdeksi esimerkkikoirakoksi tuomarikolleegioon. Siellä koulutetaan uusia dalmatiankoiratuomareita. Elli valikoitui mukaan eriskummallisen vinkurakorvansa takia. Onpahan siinä ihmeteltävää... hih. Kerronpa siitä tarkemmin sitten keskiviikkona.