Nyt oli kamera mukana lenkillä ja kohta kuvia piisaa likoista ! :) Olipas ihana ilma lenkkeillä, lämmin ja aurinkoinen. Tapasimme myös sukulaistyttöjä. Yhtäkkiä keskellä synkintä korpea polulle ilmestyi dalmistyttö miehen ja pojan kanssa ja hetken päästä kalliolta laskeutui alas perheen äiti ja ruskeapilkkuinen mummo-dallu. He olivat Senja ja Hulda (Zabavan Zwenja ja Zabavan Hiljada Hvala ). Mummo Hulda oli iloinen, pirteä ja nauravainen. Mutta silti pisti uhoavan Ellin sekunnissa järjestykseen. Sen jälkeen Ellikin katsoi parhaimmakseen käyttäytyä. :D Normalisti hänen mielestään koko Sipoonkorpi on hänen ja kaikki muut on ajettava sieltä pois, kun hän, Arvoisa Rouva suvaitsee siellä mennä.

Sain kuvan vain Huldasta, Senja oli aivan liian liikkuvainen elohopea mun kameralle.

Hulda 13v.

Hetken juttutuokion jälkeen lähdimme jatkamaan matkaa, Huldan ja Senjan perheen jäädessä sienestämään. Kaikkiaan pari tuntia vierähti lenkillä ja kyllä minä ainakin nautin, varmasti koiratkin.  Kotia kohti tullessamme näimme mummin ja vaarin tulevan lasten kanssa kotiin. He olivat Kymenlaaksossa asuntovaunuilemassa viikonlopun. Me kiiruhdimme kotiin ja koirilla oli niin hauskaa nähdä lapset ja mummi ja vaari.( Toki mammallakin, sillä kotona on aina niin hiljaista kun lapset ovat poissa. )

Viikolla oli taas tuttuun tapaan agitreenit molemmilla. Daran treeneissä harjoittelimme jo estesarjoja. Kolmen aidan hyppysarjaa, aita-muuri-aita, aita-pituus-aita sekä hauskimpana ympyrää, jossa oli aita-putki-aita-putki. Daralla oli jo ihan erilainen into tehdä tehtäviä, kun sai juosta ja hyppiä ja pitää kunnon vauhtia. Siitä on myös tulossa putkihullu kuten Ellistäkin. ;) Tunti oli ihan hauska. Toki otimme muutaman kontaktiharjoituksen A:lla ja puomillakin, sekä ylösmenoja että alastuloja.

Ellin treeneihin Darakin pääsi keskiviikkona mukaan. Sen kanssa harjoittelin hyppysarjoja taas, sekä kontakteja. Sitten pikkulikka sai mennä autoon nukkumaan, että pystyin täysillä keskittymään Ellin kanssa. Ellillä oli vauhti päällä, niinkuin aina, mutta nyt jaksoi aika monta kertaa kepitellä kyllästymättä ja tosi upeasti myös niin, että minä olin Ellin vasemmalla puolella. Ehkäpä se "väärältä" puolelta kepittelykin vielä joku päivä menee aina yhtä varmasti kuin "oikelta" puoleltakin.

Loppuun vielä muutama tunnelma kuva tänpäivän lenkiltä:

 Jano yllätti.

 Elli "the Dumbo" :)

 "Elli, mitä siel on ?"

Tässä kuvassa on mielestäni ihana valo.

 

Jatkoa sarjaan: "Kuin kaksi marjaa" :)