Paljon kaikkea mukavaa on tapahtunut heti näin alkukesästä. Ensinnäkin kelit ovat olleet aivan mahtavat ja lupailevat viime kesän toisintoa, mutta katsotaan nyt. Välistä on ollut jo turhankin kuuma, ainakin koirien kannalta, mutta itse en valita ollenkaan.

Kesäkuu alkoi historiallisesti, sillä heti toinen päivä saimme Ellin kanssa ensimmäisen nollatuloksen hyppyradalta !  Starttasimme perinteisissä oman seuran HSKH:n helatorstain kisoissa ja sieltä se vihdoinkin tuli ! Miten pieni pyöreä nolla voikaan näyttää niin kauniilta kisakirjassa ?  Vaikka Elli varasti lähdössä ja vaikka se taas kolmannen esteen jälkeen meinasi haahuilla haistelemaan maita ja mantuja, niin silti se meni aivan upean radan. Nelosesteenä olleelta putkelta se sai semmosen turboboostin pyllyyn, että sitten sitä mentiin eikä meinattu.  Minun tehtävänäni vain oli huolehtia edes jonkunlainen perässä pysyminen. Se onnistui tällä kertaa ja kun kepitkin menivät enemmän kuin loistavasti, tiesin että nyt on nolla jo kokolailla lähellä. Onneksi en sössinyt loppusuorallakaan mitään ja kyllä maalissa tuntui TOSI mahtavalta. Riekuin ja tuuletin kuin vähäjärkinen (sellainenhan taidan olla jo muutenkin ?!) ja Ellikin jo katsoi vähän oudosti, että nyt se mamma pimahti.  Aina olen uhonnut, että sen kerran kun vain saisin sen nollan, niin sitten voisin vaikka lopettaa koko kisaamisen. EHEI, pyörrän sanani, aion jatkaa niin kauan kuin Ellillä intoa ja terveyttä piisaa. Niin kauan kuin se oikein hinkuaa radalle kentälle päästyään. Ja olisihan se kiva vaikka palkintopallillekin päästä, nyt olimme sijoituksessa neljänsiä.

Viime viikonloppuna jatkui mukavien tapahtumien ketju, kun vietimme Vahdolla Zabavan-kesäpäivää. Nina-emäntämme grillasi makkaraa, tarjoili salaatteja ja oli mukava jutustella pitkästä aikaa. Paikalle saapui ilahduttavan monilukuinen määrä Z-koirien omistajia. Myös Anu ja Nella olivat mukana meidän matkassa. Niin ja olihan siellä ne pennut... Minä menetin sydämeni pienelle ruskealle pojalle...voi huoh... ei pitäisi mennä koskaan katsomaan pentuja, sillä aina sisuksissa vaaniva pentukuume roihahti taas valloilleen. Ei meinaa vieläkään tasaantua tämä olo. Huomaan ajattelevani kaikkia mahdollisia keinoja millä voisin perustella kolmannen koiran ja vielä uroksen !  ( on mulla jo nimikin valmiina) EI, EI ja vielä kerran EI !!! Mutta laitetaan nyt kumminkin kuvia jakoon:

Oikealla "mun poika"

Pikkuväkeä

Dara löysi Nunusta leikkikaverin.

Elli oli valmis lähtemään kotiin jo puolentunnin päästä.

Mutta oli kuitenkin mukana kerjäämässä grilliherkkuja.

Ja oli jopa rapsuteltavana ihan vieraankin tykönä. Etualalla Velma nauttii Roopen rapsutuksista.

Velma odotti myös innokkaana juoksukaveria pellolle, mutta harvoin sai ketään mukaansa. Lämpö teki ilmeisesti tehtävänsä.

Meillä oli siis oikein mukava ilta, kiitokset vielä kerran Ninalle ja Kiiralle.  Sunnuntaina pidin yhteislenkkiä, mutta edelleen jatkuva hellekö oli syynä, ettei paikalle ilmestyneet kuin uskolliset ystävämme Anu ja Nella. Lenkki oli sanoisinko melkoisen hyytynyttä menoa, puhumattakaan Daran menosta myöhemmin iltapäivällä agitreeneissä. Siellä ohjaajamme tekikin meille vain pari pikkurataa, emmekä jääneet mitään jauhamaan ja lopetimme ajoissa ennenkuin koirat ihan väsähtivät. Daralle puomi oli jännittävä, muisteli vissiin sitä lentokeinua edelleen. Pari kertaa jouduin puolittain nostamaan sen puomin alkuun, mutta kolmannella kerralla se jo suoritti sen vanhaan malliin vauhdikkaasti. Keinua en nyt yrittänytkään, se täytyy ottaa ihan ajan kanssa ja rauhallisesti.

Siinäpä sitä stooria taas kerrakseen. Nyt ulos ja iltalenkille. Tänään ilma onkin noin kymmenen astetta viileämpi kuin eilen, joten ehkäpä vauhtia löytyy metsässä toiseen malliin ?