Eilen oli Daran agilityn alkeiskurssin viimeinen tunti(siis puolitoistanen). Meillä oli kurssin päätöksen kunniaksi ensimmäinen oikea rata ! Rataan kuului hyppyjä, pituus, muuri ja pari putkea. Dara oli aivan loistava ! Se oli täynnä intoa ja tekemisen riemua. Irtosi mainiosti putkiin ja vauhtia piisasi.  Ainoa töppi tuli, kun muutaman harjoituskerran jälkeen otimme kisan ajanoton kanssa. Tietysti mun piti jotenkin SITÄKIN hermoilla (jösses) ja huolimattomasti otin yhden putkeen menon ja Dara tuli siitä ohi. Siis vitonen ja aikaa tuhraantui. Koskakohan mä saisin tämän oman pääni kuntoon ?! Tietysti skaba oli leikkimielinen ja ope kehui meitä kaikkia ja oli oikein ylpeä jokaisen osaamisesta.  Treenit jatkuvat edelleen maanantaisin niin kauan kuin vain säät antavat myöden. Eilenkin oli jo aika vilpoista ja Daralla oli hieno uusi takki päällä aina tauoilla. Mutta pääasia oli ettei satanut !

Sunnuntaina teimme mieheni ja poikani (saimme huijattua hänet jotenkin ihmeellisesti mukaamme) kanssa oikein megalenkin metsässä. Teimme pientä tutkimusretkeilyä ja jouduimme välillä aikamoiseen ryteikköön ja välillä piti kiivetä kalliolle tiirailemaan, että missäs pirussa oikein olimme ? Totesimme olevamme kymmenen metrin päässä metsässä kulkevalta hiekkatieltä ! :D Sen verran minäkin olin kartalta ulkona, että en todellakaan tunnistanut tuttua paikkaa, kun tulimme aivan eri suunnasta kuin normaalisti. ;)  Mieheni kipeä polvi tuli entistä kipeämmäksi, oli siis tosi fiksua lähteä rämpimään. Tyhmästä päästä kärsii koko kroppa ! Jokatapauksessa koirista se oli kivaa. Vähän mua hirvitti niiden tassujen puolesta yhdessä hakkuuaukee kohdassa, mutta onneksi ei löytynyt naarmun naarmua. Kurasia ne toki olivat päätä myöten ja kotona suunta oli suoraan kylppäriin pesulle.

Ai niin, olihan lauantaina Ellinkin agitreenit Keravan hallilla. Nyt Elli ei enää protestoinnut uutta paikkaa, vaan meni aika hyvin. Kepit alkavat vaan olla aika pakkopullaa. Musta tuntuu, että niiden opettelu pitäisi alkaa lähes alusta, kujakeppi vaiheesta. Sisään menot on yhtä tahkoamista ja kun vähänkin jauhaa, niin pinna menee ja se heittää läskiksi koko homman.  Taidanpa palata samalle tasolle millä Darakin on ja yrittää ottaa ihan uuden startin koko kepittelyyn.