Kunpa vain ropisiskin ! Sataa kuin saavista kaatamalla.  Peruimme Mäntsälään lähdön isomummin kanssa keskusteltuani. Sielläkin kuulemma on oikein kunnon myräkkä, sataa ja tuulee todella kylmästi. Annika sanoi, ettei halua lähteä kastumaan vaikka vähän hirvittääkin lähteä kylmiltään huomenna kehään. Siellä saamme kastua kuitenkin ihan tarpeeksemme, sillä säätiedotus ennustaa sateen jatkuvan yli viikonlopun.    Tää on niin tätä... huoh.

No huominen menee miten menee, ei siinä maailma kaadu vaikka parivaljakko ei niin nappiin onnistuisikaan harjoittelemattomuuttaan, tuleehan noita näyttelyita vaikka kuinka. Ja taatusti Annika pärjää siellä aivan samat kuin minäkin, siitä ei ole epäilystäkään. Taatusti jopa paremmin.

Eppukin on sitten ilmoitettu elämänsä ensimmäiseen viralliseen näyttelyyn Iitin ryhmikseen kuun lopulla. Neiti on jo nyt pikku-laihiksella, että saamme pömppömasun pois. Sen ei pitäisi olla vaikeaa, Elli lihoo ja laihtuu todella nopeasti. Eli ruokaa on tarkkailtava kokoajan ettei paino pääse nousemaan liiaksi.

Darkku vielä Mynämäelle seuraavana sunnuntaina, niin siinä ne ovat kevään näyttelyt pulkassa. Darkku menee leikkuupöydälle, Elli keskittyy agistartteihin ja mamma siinä sivussa huhtoo agin SM-kisajärjestelyissä. Kyllä meikäläinen laittaa kädet kyynerpäitä myöten ristiin, kun se ruljanssi on ohi. Huh huh...