Täytyy sanoa, että kyllä oli eilen hiukkasen hikiset treenit. Lämpömittari oli taatusti kentän paahteessa reilusti yli +30 asteen. Teimme pikku radanpätkiä. Hyppyjen rimat olivat neljässäkympissä eikä ollut mitään pitkiä juoksusuoria. Mulla oli mukana Ellille froteeloimi, jonka kastelin jo kotona kylmällä vedellä ja se viilensi selvästi Ellin oloa. Se jaksoi yllättävän hyvin tsempata ja oli oikein kivaa taas tauon jälkeen.

Treenin lopuksi kokeilimme Marjan kanssa uutta puomikikkaa Ellin päänmenoksi. Kannoimme pöydän aivan kiinni puomin alastulolle. Tarkoituksena oli, että hypytän Ellin siihen pöydälle ensin ja siitä siirrymme vaivihkaa puomin alastulolle ja sitten hurjasti namia palkaksi. Luulimme olevamme oikeinkin viksuja.  Tarpeetonta vissiin mainitakaan, ettei Elli mennyt lankaan. Se ei suostunut pöydälle ollenkaan. Ei millään namilla, ei mitenkään.  Vasta kun siirsin pöydän pois puomin läheisyydestä, se hyppäsi pöydälle ihan normaalisti. Aivan kuin sanoen, että älkääs kuvitelkokaan, että saatte mua huijattua ! MITEN SE VOI ARVATA ??  Pakko sen vissiin on puhetta ymmärtää, ei voi muuta johtopäätöstä tehdä.

Olen jo koko montaa erilaista konstia kokeillut ja eri kouluttajien johdolla, että saisin sen menemään puomille. Mutta kun ei niin ei. Kaipa se on vaan tyydytävä kisaamaan hyppyradoilla suosiolla. Niitä muuten onkin ihan kivasti kisakalenterissa tässä syksyllä. Laskeskelin, että ainakin kuuteen kisaan pääsemme starttaamaan. Hieno juttu.  Jos viikonloppuna pikkasen edes viilenisi, niin voisi mennä kentälle Daran kanssa pitkästä aikaa verestelemään agimuistoja. Kepit pitäisi sen kanssa saada vielä kuntoon, niin sitten pääsisi treenaamaan oikein kunnolla rataakin. Mutta katsotaan nyt kauanko nämä trooppiset kelit jatkuvat ? Näillä lämpötiloilla ei oikein treenaaminen suju.