"Niin tai enhän minä mikään karkuri ole, on vain kiva olla metsänreunassa jemmassa klo 4 aamuyöllä ja katsella, kun mamma heikkopäisenä hortoilee ympäriinsä aamutakkisilleen ja -tossusilleen pakkasessa." kertailee Dara edellisyön tapahtumia. 

"Siellä se huutaa ja viheltelee tukkapystyssä ja vähän jo ääni äreänä. Sitten se häviää sisään ja tulee hetken päästä ulkovaatteet päällä ja kengät jalassa. Kiva, sillä on Ellikin mukana !  Mutta antaa niiden kiertää talo muutamaan kertaan ympäri ja menkööt vähän naapurinkin pihalle huhuamaan.  Täällä mä vaanin kuusen alla, kunnes Elli on tarpeeksi lähellä, sitten mä leikin, että mä oon kauhee sushukkanen. Se itte Sipoon susi ja mä hyökkään pahaa aavistamattoman pissalla kykkivän Ellin kimppuun!  Ai, että mulla oli kivaa, se oli oikein kunnon jekku ! Vai mitä ? "  Dara hekottelee toimittajalle.

" Mut mamma, se ei sano enste mitään. Se on jotenkin outo, nikottelee ja sen ääni värisee ja se niiskuttaa ja se huokasee: Dara. No minä minä, onks sulle tullu flunssa ? No ei oo ihme, kun täällä pakkasessa noin vähissä vaatteissa kekkuloit ! Ja sitte me mentiin sisään ja mä kävin nukkumaan Empun viereen omaan petiin.  Vai, että karkuri ?! Mitä vielä, mulla oli vähän kakkahätä ja sitte mä aattelin leikkiä vähän sushukkasta, koska mua ei väsyttänny yhtään.  Ei kai sitte mammaakaan, koska se aamulla sano, että se ei ollu enää nukkunnu silmäystäkään.  Pettyköhän se, kun mä en ottannu sitä mukaan leikkimään Sipoon susia ? !  Dara tuumailee ja pudistaa päätään.