Alkaa olemaan näköjään enemmän sääntö kuin poikkeus, että nämä meikäläisen päivitysvälit venähtävät kuukauden mittaisiksi. Facebook on vienyt innon päivittää kuulumisia tänne.  Seuraavaksi siis kooste menneiden viikkojen tapahtumista.

Nemon kanssa jatkui keskiviikkoisin tokoilut ja rallytokoilut ja herra oli jo oikein mainio. Jopa paikkamakuut alkoivat sujua tosi hienosti. Lisäksi sain sen 90% keskittymään työn tekemiseen ja haahuilut jäivät vähemmälle joka kerta. Tosin kotosalla pahanteot ovat jatkuneet. Ruokailulistalla ovat olleet alakerran rottinkihuonekalut, portaat ja olohuoneen tapetit.   Alkaa olla välillä huumori tosi tiukassa, mutta sitten toisaalta taas se on niin ihana kakara, ettei voi muuta kuin nauraa. Mamman poika, joka rakastaa koko sydämellään. Pojat kait sitten vaan ovat poikia. Ei auta.

Dalmisyhdistyksen Open Show meni paremmin kuin odotin. Toki herra oli aluksi hyvinkin jännittynyt ja stressasi paikkaa ja ihmispaljoutta. Onneksi oli paljon ihania muita koiria, joten ne auttoivat vähän miestä rentoutumaan. Kehässä jo menikin paremmin. Ehkä se, kun sai jotain tekemistä, eikä vaan tarvinnut kököttää paikallaan odottamassa, auttoi asiaan. Nemo liikkui hyvin ja tuomarina toiminut Eeva-Maija Ripatti sai jopa katsoa hampaat, Nemon istuessa mun jalkojen välissä turvassa. Posetus nyt oli sitä ja tätä, mutta pysyi suht rauhallisena paikoillaan. Nemo sai EH:n ja arvostelun voi lukea tuolta näyttelytuloksista.

Sitten iskikin mammaan ja itseasiassa koko perheeseen semmoinen flunsaa, ettei ole aikoihin nähty. Mulla oli kuumetta kolme päivää ja niin kaamee yskä ja keuhkojen ahdistus, että muutaman metrinkin kävely oli yhtä tuskaa. Koirat olivat viikon ajan niukalla pellonreunapissatuksella ja tyypit alkoivat olla aika turhautuneita ja energisiä. Nemo ja Dara melskasivat sisällä niin, että hermo oli mennä.  Jouduin peruuttamaan myös lähdön Hyvinkäälle hyppärille Ellin kanssa, ei vaan jaksanut.

Viimein eilen pääsimme omaan halliin kisaamaan hyppyradalla. Neljän kuukauden tauon jälkeen Elli oli intoa täynnä kuin ruutitynnyri. Kuten arvata saattaa, uusi halli taas vaati lähempää tutkimista ja kolmannella esteellä (taas) muija lähti nuuskuttelemaan paikkoja ja kun reissultansa palasi,niin hyppäsi kolmosesteen väärältä puolelta. Sen jälkeen kaikki sujuikin kuin tanssi keväällä ja rata meni hienosti loppuun.   Pääasia oli, että Ellillä oli kivaa. Muutenkin se oli ihan onnessaan, kun sai pitkästä aikaa olla vain kahden mamman kanssa reissussa. Lopun kisapäivän olin töissä buffassa ja Elli nukkui kiltisti häkissä sen ajan.

Tänään pidin yhteislenkkiä, mutta paikalle ei saapunut kaveriksemme lenkkeilemään kuin Rohan emäntineen. Kiva kuitenkin, että edes he ja tarvoimme reilun tunnin lenkin kehnoilla poluilla. Hiki virtasi, mutta päivä oli jumalaisen kaunis ja aurinkoinen. Nemo "rakastui" tähän leikattuun Rohan-poikaan vähän turhankin kiihkeästi ja sain alkumatkasta komentaa sitä kokoajan pois raukan kimpusta. Loppu reissun Nemo jo käyttäytyi ja lenkki saatiin vietyä kivasti loppuun.

Loppuun vielä Nemon 10 kk posetuksia (kehnoja sellaisia) kuukauden takaa, sillä ukkohan on jo 11kk !!

Hurmurimies