Tapahtumarikas viikonloppu taas takana. Lauantaina vietimme lähes koko päivän Ellin kanssa Ojangossa. Osallistuimme poikkeuksellisesti myös agilityradan kisaan, koska halusin päästä dalmisten SM-kisaan kuuluvalle kolmosluokan hyppärille myös kokeilemaan. Agilityradalla Elli oli aivan kuutamolla, kuten edellisissä treeneissä ja epiksissäkin. En saanut sitä kunnolla liikeelle, saati mitenkään innostumaan kisasta. Olin jo siinä vaiheessa vähän huolissani, että mahtaako neiti olla jostain kipeä tai jotain ?   Radalta tietenkin hylky jo puomin ohittamisenkin takia. Olisi se tainut tulla muutenkin kieltojen takia.  Hyppärille Elli jo hieman innostui ja oli lähes oma itsensä. Siinäkin radalla tosin keskityimme yleisön viihdyttämiseen, puhumattakaan kolmosluokan hyppäristä, jossa Elli oli jo vauhdissa kuten ennenkin, mutta ei pysynyt lapasessa mulla ollenkaan, vaan teki just mitä itse tahtoi.

Dalmisten SM-kisassa vain kolme dallua sai ylipäätään tulokset molemmilta radoilta. Mestaruuden vei suvereenisti Ada ja Heidi viime vuoden tapaan. Seija ja Rampe toisina ja yllättäjät Liisa ja Seppo hienosti kolmansina.  Kaikki muut saivat hylyt jommalta kummalta radalta.

Sunnuntaina suuntasimme Tervakoskelle Ellin kanssa näyttelyyn. Kehä oli jo valmiiksi tunnin myöhässä, kun saavuimme paikalle ja Elli joutui murjottamaan häkissä kauemmin kuin olin ajatellut. En meinannut saada Elliä taas häkkiin sisälle ollenkaan, mutta pienen mittelön jälkeen se joutui tunnustamaan mamman tahdon vahvemmaksi.  Kehän laidalla oli mukava jutustella Marjan ja Lenan kanssa. Kannustimme toinen toisiamme. Lopulta oli meidänkin vuoromme. Avoimen luokan narttuja oli kaksitoista, joten kehässä oli tiivis tunnelma. Elli meinasi, että nyt päästään kotiin ja olisi jo suunnannut autolle. Pienen neuvottelun jälkeen sain sen kuitenkin asettumaan ja sain sen joten kuten juoksemaan porukan mukana. Mutta näki, että sitä otti päähän. Siinä vaiheessa mua alkoi jännittämään, mitä se saa päähänsä yksilöarvostelun aikana. Onneksi se meni kuitenkin aika hyvin. Tuomaria se ensin vähän katsoi sivusilmällä, mutta antoi hyvin käsitellä itseään. Muutenkin kehäesiintyminen meni kunnialla ja saimme ERI:n merkiksi kauniin vaaleanpunaisen nauhan. Kuudesta erin saaneesta avo-nartusta emme kuitenkaan sijoittuneet. Arvostelu oli mukavaa luettavaa myöskin. 

Pitkän päivän päätteeksi vedimme vielä nopsasti läpi dalmishallituksen kokouksen ja viimein puoli viiden jälkeen pääsimme lähtemään kotio päin.  Rankka viikonloppu siis takana, joten mukava päästä töihin huilimaan.