Tänään olimme Nemon kanssa dalmisyhdistyksen pentunäyttelyssä Liedossa. Reissu oli suht onnistunut. Nemo oli ihan toisenlainen kuin Lohjalla, thank God. Toki arasteli tuomaria ja pakitti käsittelyä, mutta ei murrannut ja lopulta antoi tuomarin katsoa hampaat ja kokeilla boltsit, kun mulla oli siitä vaatimaton puoli-Nelson painiote.   Nyt se sentään liikkui reippaasti eikä häntä ollut liikkeessä enää jalkojen välissä. Seisoikin minihetkiä suht hyvin vaikkakin jännitti tilannetta. Mutta nyt se ei missään vaiheessa mennyt paniikkiin ja sain siihen kontaktia, toisin kuin edelliskerralla. Kun tulimme näyttelypaikalle Nemo oli ihan reipas. Leikki siskonsa Nunun ja muidenkin pentujen kanssa. Ja oli muutenkin paljon reippaampi. Ehkäpä se siitä vielä joskus.

Nemo oli isompien urospentujen kolmas eli luokassaan viimeinen eikä saatu KP:ta, tietenkään, luonteen takia. Muuten tuomari kyllä kehui kovasti poikaa. Oman kehän jälkeen vein Nemon autoon ja palasin vielä katsomaan narttukehiä ja junnu-uroksia ja juttelemaan Ninan, Kiiran ja Nunun porukoiden Viivin ja Anna-Maijan sekä Marjan kanssa. Nunu voitti oman luokkansa ja oli kaikkien narttupentujen neljäs.

Nyt pikkuherra vetelee hirsiä sikiunessa, rankkaa se on pienen koirapojankin elämä  !

Viikot on tässä hurahtaneet nopsaan. Nemon kanssa ollaan edelleen käyty Koirakeitaan arkitokokurssilla ja siellä on mennyt jo tosi hyvin  ! Daran kanssa agitreenit on jääneet vähiin, kun sunnuntaisin on aina jotain muuta häslinkiä. Ellinkin treenit jätin väliin viimeksi, kun olin niin työnraskaan uuvuttama. Niin se lorvailu loppui meikäläiselläkin ja työt kutsuivat kuun alusta. Ei enää ihania pitkiä metsälenkkejä valoisassa koirien kanssa vaan pelkkää pimeyttä aamuin illoin. Luojalle kiitos otsalampuista. Ilman sitä tulisin hulluksi !

Ilmeisesti pikkujätkälle rytmin muutos oli vähän vaikea paikka, kun eräänä iltana sitten piti hajoittaa eräs sohvan selkänojan tyynyistä. Onneksi se kuitenkin on korjattavissa.  Annika, meidän käsityöläisemme, hoitaa homman. Kuten myös teki Daralle uuden toppatakin talveksi. Nemolle takki on tulossa seuraavaksi, sillä kun ei ole mitään takkia vielä talven varalle.  Kangasta tosin jää vielä senkin jälkeen (kun mamma suoriutui ja arvioi pikkasen tarpeen yläkanttiin, hih ), joten eiköhän se Elli-frouvakin pääse tepastelemaan uuden takin kanssa piakkoin ?

Tässä meidän mannekiinimme uuden kostyyminsä kanssa. Heijastimet tehtiin piparkakkumuoteilla. Päällinen on toppakangasta ja sisäpuoli villakangasta. Kyllä luulisi karvattomankin tällä tarjeta talvipakkasilla.

Huomaa herra Neponen poseeraa myös taustalla.

 Edessä myös iso heijastin.

Huomenissa on ohjelmassa yhdistyksen syyskokous ja jalostuspäivät, mielenkiintoista. Siinäpä taas tämäkin viikonloppu sitten hurahtaa koiramaisissa merkeissä.