Juhuu !!! Eka palkintopallisija IKINÄ !!  Vähänkö oli hieno fiilis kivuta kolmoskorokkeelle. Olin ihan pöllämystynyt, että sinne pääsimme, sillä teimme kepeiltä taas tutun vitosen ja yliaikaakin rapsahti pikkasen. Mutta niin vain oli, että kolmansia olimme ! Vautsi !

Aloittakaamme kertomus kuitenkin eiliseltä eli lauantailta, kun pikkupojan kanssa suuntasimme aamupäivällä kohti Turun pentunäyttelyä. Metsämäen raviradalla oli pilvipoutainen sää ja vähän aurinkokin paisteli välillä. Tapasimme Ninan ja Kiiran Velman kera, sekä Nemon siskon Nunun taustajoukkoineen. Terkut vaan kaikille jos tätä luette, oli kiva tavata taas. Anyways, Nemoa jännitti taas aivan turkasesti eikä se häntä suostunut juurikaan tulemaan pois jalkojen välistä. Kehä oli aika tavalla myöhässä tuomarimuutoksen takia eikä pitkä odotusaika juurikaan helpottanut ukkelin mielialaa. Ninan treenissä se kulki suht kivasti ja Nina sitten sen esittikin kehässä. Mä jänistin.  Aikamoista poukkuroimista se olikin, siis Nemon meno (ei Ninan, hihii ). Tuomarin käsittelykin oli aikamoista rimpuilua, kuten arvata saattaa. Treeniä ja tottumista tarviimme ihan mielettömästi. Ihan hienon arvostelun Nemo kumminkin sai ja se lämmitti mieltä. Sijoitus toki oli kolmas eli porukan viimeinen. Sitävastoin Nemon sisko Nunu oli aivan toistamaata. Se esiintyi iloisesti häntä heiluen ja pokkasi koko potin eli oli ROP ja vielä RYP1 ! Ihan mielettömän hienoa !

Kunpa vain saisi siihen edes hitusen mukaan sitä villiapinaa, mikä se täällä kotona on, kun se kiusaa tyttöjä (ja mammaa) hulluuden partaalle. Jos sitä draivia ja energiaa saisi mukaan edes muutaman prosentin näyttelykehään niin sehän jyräisi kaikki !  Niin jos ja jos...ehkäpä vielä joku päivä ?

Tänään oli siis vuorossa Ellin kanssa startti omissa kisoissa Ojangossa hyppärillä. Aikataulu oli reippaasti etuajassa ja me olimme vikat ilmoittautujat hyppärille. Verryttelyaika jäi vähän turhan lyhyeksi, joten Elli oli vähän uninen ja laiska alkuradan. Meni toki hienosti virheettömästi aina kepeille saakka, jossa se perisynti sitten taas tapahtui ja Elli aloitti kepit toisesta väliköstä. No, keppien jälkeen vauhti löytyi ja loppurata meni aivan viuh vauh.  Koska yliaikaakin oli pikkasen en ajatellutkaan sijoituvani palkinnoille vaan lähdin Tiinan  ja Moonan kanssa metsään verryttelylenkille. Tulimme kentälle takaisin juuri kun maxien palkintojenjako alkoi ja suureksi yllätykseksi meidät kuulutettiin kolmospallille !! Olin aivan äimänkäkenä, mutta tottahan se oli iloinen yllätys. Kyllä se on vain mukavaa seisoa palkintopallilla, ei siitä mihinkään pääse.

Että semmoinen viikonloppu tällä kertaa, mitäs sitten ensi viikoksi keksitään. Ainakin keskiviikon treeneihin jotain kakkua tarttee leipoa ja juhlistaa meidän muutenkin upeasti menestynyttä treeniporukkaa.