Eipä sitä oikein muuta voinut olettaakkaan, kun ei harjoittele !   Ei sillä, Elli meni yllättävänkin hyvin siihen nähden, että viime treenistä on lähes kaksi ja puoli kuukautta ! Olimme siis Purina Areenalla HAU:n järjestämissä kisoissa. Osallistuimme tuttuun tapaan ykkösluokan hyppykisaan, eikä siis vieläkään merkintää kilpailukirjaan.

Alku meni vallan nappiin, kepeiltä tuli vitonen, kun neiti ampaisi putkesta täyttä vauhtia ulos enkä saanut sitä ajoissa hanskaan, joten se ampaisi kepeille toisesta välistä.  Sitten parin hypyn jälkeen Elli lankesi perisyntiinsä eli putki väärästä päästä sisään. Ok, hylky. Sitten hypyn kautta pussiin ja hyppy ja toiseen putkeen, joka meni mainiosti oikeasta päästä.  Ellin sieltä ulos tullessa oli vuorossa meikäläisen perustöppi, josta en tunnu pääsevän eroon. Jätin Ellin taakseni, joten se teki oman radan hypäten ihan väärän hypyn ja loppusuoran kolme hyppyä menivätkin sitten aivan plörinäksi.

Huh heijaa, mutta Ellillä oli hauskaa ! Se hyppi maalissa mua vasten ja häntä vispasi miljoonaa. Kivaa oli ja se on pääasia.  Ens lauantaina viimeinkin pääsemme treeneihin ja toivottavasti mahdollisimman moneen kisaan vuoden mittaan.

Tänään olosuhteet olivat kyllä aika vaativat. Pakkasta oli aamulla lähtiessämme -12 C ja kymppiä näytti Purinalla.  Juoksutin Elliä ihan viime hetkeen asti pitääkseni sen lämpimänä ja takin riisuin siltä ihan lähtöalueella. Ihan pirteästi likka paineli menemään ja varmasti olisimme ehtineet alle ihanneajan, jos...niin jos ja jos.   Seuranamme olivat Tiina ja Wilma ja he tekivätkin varman ja upean nollaradan, harmi vain, että yli aikaa tuli reilut kolme sekuntia. Wilma oli kyllä ihan reippaalla tuulella, mutta sillä ei vain ihan nopeus riitä. Varmuutta sitäkin enemmän.

Kotona olimme puolen päivän jälkeen ja vielä tein molempien likkojen kanssa tunnin metsälenkin. Rämmimme aivan umpihangessa ja kylläpä oli mammalla jalat hapoilla.  Eilen metsälenkillä kävelimme metsätietä, jonne oli tehty latukoneella latu. Kone oli tampannut tien mukavan tasaiseksi ja siinä oli helppo kävellä. Koirat juoksivat kylläkin pitkin poikin tallaten toki välillä latuakin. Voi voi, kuka käskee tulla vetämään ladut koira-ja heppaihmisten vakioreitille. Menkööt ja tehkööt omat polut ja reitit ihan rauhassa. Nim. "En mä suinkaan hiihtoa vihaa..."