Agipölinää

Tällä viikolla onkin agiliidetty Daran kanssa oikein urakalla. Maanantaina vikaa kertaa vanhassa ryhmässään ja keskiviikkona ekaa kertaa uudessa ryhmässä. Ellin kanssa oli normisti treenit tutulla keskiviikko paikallaan.

Maanantaina harjoittelimme irtoamista esteille. Rata oli vaikea ja putkiin piti lähettää tosi kaukaa. Lisäksi puomin Daran piti mennä lähes yksin, mamman joutuessa kiertämään kauempaa. Alkuun se oli aika hankalaa, kunnes pikku hiljaa Dara alkoi tajuta jutun juonen. Kivasti sitten keskiviikkoryhmässä oli aivan sama teema. Alkuun menimme kuuden hypyn ja yhden putken kahdeksikkorataa ja aikaa saimme kukin koirakko suoritukseen 30 sekuntia. Putken molemmissa päissä oli kolme hyppyä ja kaikki hypyt piti kerran käydä läpi ja aina putki väliin. Meidän paras suoritus meni 37 sekuntiin. Aika hyvin kakrulta. Toisella radalla oli hankala putkeen lähetys ja putkesta koira meni puomin toiselle puolelle ja minä jäin toiselle puolelle. Sieltä piti sitten saada Dara hyppäämään vielä estekin. Kolme kertaa Dara tuli hypyn ohi, mutta sitten ohjaajamme Elina otti namikupin avuksi ja sen voimalla Dara saatiin hyppäämään este, vaikka minä olinkin kaukana puomin toisella puolella.

Treenit meinasivat loppua ikävästi, kun Dara kieltäytyi äkkiä menemästä puomille. Se meni sen yhden kerran hienosti, mutta kun otimme sen uusiksi, niin sitten ei millään. Hyppi vain ylösmenon puolesta välistä alas. Otin remmin avuksi ja puolipakolla + namien kanssa yritimme saada sen menemään puomin. Se oli virhe, sillä Dara paineistui varsinkin ohjaajamme läsnäolosta tosi vahvasti. Lopulta nostin sen ylös puomin tasanteelle ja tulimme rauhallisesti alas. Viimein sain sen menemään koko puomin remmissä ja sitten palkkasin hurjasti ja kehuin. Tuskanhiki jo nousi pintaan, ei lisää puomivammaisia tähän perheeseen ! Viikonloppuna täytyy mennä itekseen kentälle hiomaan epävarmuutta pois.

Ellin treenit menivät kerrassaan loistavasti. En voi uskoa kuinka hienosti se haki kepit itse ja meni ne ihan älyttömällä vauhdilla. Minä vain kaukana seurasin ihaillen menoa. Nyt kun olen alkanut luottaa siihen ja antaa tilaa, niin tulosta syntyy. Kunpa vain kisoissa saisin itseni kuriin ja luottaisin sielläkin. Seuraava kisastartti Ellin kanssa on Riihimäellä vasta lokakuun 3. päivä. Daran kanssa startataan ens keskiviikkona oman seuran epiksissä mölliradalla.

Ennen sitä on kumminkin jännitysmomenttina Hakunilan näyttely sunnuntaina. En ymmärrä mikä Darkkuun on taas mennyt ? Se jännittää vieraita ihmisiä yhtäkkiä ihan kamalasti. Ellin agiohjaajaa Leilaa se alkoi haukkua ihan yks kaks vaikka juttelimme vain leppoisasti. Uutta omaa agiohjaajaa Elinaa se myös vilkuili koko ajan, missä tämä liikkuu ja se puomi-episodi vielä pahensi tilannetta. En siis todellakaan odota kummoista sunnuntailta. Toivon vaan, että tuomarisetä olisi sen tyyppinen, että käsittelisi mahdollisimman vähän. Toisaalta sunnuntaille on luvattu kaameaa sadekeliä koko päiväksi niin voi olla, että tuomari pysyy visusti katoksen alla. Mutta silti, täytyy tuolle käytökselle jotain yrittää tehdä ! Junnunahan se oli ihan mahdoton; esimerkkinä Aptus-näyttelyn EVA murisemisineen. Sittenhän se alkoi vähän helpottamaan ja varsinkin naistuomareiden kanssa alkoi jo mennä ihan kivastikin. Siksi tämän kesän näyttelyt olen vain valinnut miestuomareita silmällä pitäen, että tottuisi myös heihin. Nyt nämä takapakit naisten kanssa huolestuttavat. Silloin kesäleirin mätsärissäkin se oli aivan mahdoton naistuomarin kanssa.