Mukavasti meni mätsärit tänään. Oltiin Tuomarinkylässä vinttikoiraradalla Afgaaninvinttikoirat ry:n järjestämässä mätsärissä.  Daran ja minun esiintyminen kehässä meni taas aika tutun kaavan mukaan. Ensin ilolla tuomaria tervehtimään, sitten peruutusta, kun katsoi hampaat ja venkulointia muutenkin, kun tuomari yritti tutkia ja tunnustella kroppaa. Yritin pitää poskesta ja mahan alta, mutta se ei nyt mennyt niin kauheen hyvin. Huoh...

Jokatapauksessa Dara jaksoi poseerata ja juosta reippaasti. Saimme odotetusti sinisen nauhan. Ensin ajattelin lähteä kotiin niine hyvineni, mutta jäin kumminkin. Loppujen koirien arvostelu meni aika nopsaan ja pian oli isojen sinisen nauhan saaneiden yhteiskehä. Kaikkiaan koiria oli 31 kpl.

Isossa kehässä tuomari juoksutti porukkaa pari kierrosta ja sitten kätteli muut pois paitsi kuusi koiraa ja me olimme niiden kuuden joukossa. Sitten vielä kierros juoksua ja tuomari sijoitti meidät kolmansiksi ! Saimme hienon ruusukkeen ja ison pussin Frolic-nappuloita. Kylläpäs jäikin hyvä mieli. :)  Toivottavasti suoriutuisimme Aptuksessakin pyhänä edes jotenkin kunnialla kehästä ulos... Odotukset eivät ainakaan Hollolan mahalaskun jälkeen ole kovinkaan korkealla, mutta jos vain Dara jotenkin suvaitsisi tuomarin tutkimisen, niin siihenkin olisin jo tyytyväinen. No sen näkee sitten...

Eilen olin Ellin kanssa agitreeneissä normaaliin keskiviikkoiseen tapaan. Treenit menivät vähän myttyyn, koska selkäni oli taas niin pahana, ettei juoksemisesta tahtonut tulla mitään. Harjoittelimme koiran ohjausta pelkällä kehonkielellä, ääntä ei saanut käyttää ollenkaan. Ainoastaan sai käsillä taputtaa tai suulla naksuttaa, mutta ei muita äänikäskyjä. Se oli aika mielenkiintoista nähdä, ettei ainakaan Ellin kanssa tarvitsisi ääntä ollenkaan. Se toimi aivan loistavasti, koska seuraa niin tiiviisti meikäläisen ruumiinkieltä.

Kunpa nyt vain sais tän selän kuntoon niin vois kunnolla treenata. Olen käynyt akupunktiot ja fysikaaliset ja hoidot jatkuvat vielä. Alkaa kohta huumori loppua tämän kivun kanssa. :(