Paljon tapahtumia on taas mahtunut tähän melkein pariin viikkoon.  Viime viikolla kävimme keskiviikkona taas tauon jälkeen treenaamassa agilityä. Ohjaajamme ollessa lomalla harjoittelimme omaan tahtiin. Paikalla oli ryhmästämme vain Tiina Wilman ja Moonan kanssa. Teimme toisillemme ratoja ja lopuksi pääsivät kakrut Dara ja Moonakin kentälle kokeilemaan. Dara oppi jo odottamaan hienosti esteen takana ja hyppäsi miniesteen luvan saatuaan. Samoin neiti hyppäsi jo lyhyen pituusesteen ja meni monta kertaa putkesta läpi. Ehtipä itsekseen puomille ja A-esteellekin. A:lta sain sen hienosti alas, mutta puomilta neiti tippui ylösmenossa. Vauhtia kun oli taas enemmän kuin laki sallii. No menin sitten Daran kanssa yhdessä puomin ylosnousun uudelleen, rauhoitin sen nameilla ennen tasaisen osuutta ja nostin sitten sen sylissäni alas. En halua yhtään enempää puomikammoisia koiria lisää tähän perheeseen. Sen jälkeen kyllä pidin varani, ettei Dappe itsekseen pääse huitelemaan esteille. Dara tuntui olevan ihan intona esteistä, mutta jälleen kerran sen lapsellisuus tuli esiin, eikä se jaksanut kauaa keskittyä. Lähdimme sitten vielä porukalla verryttelylenkille metsään ja kotiin.

Torstaiaamupäivällä lähdimme taas mökille. Ja illalla ajoimme mokiltä Riihimäelle agilitykisoihin. Yhdistelmä ei ollut paras mahdollinen, sillä Elli oli väsynyt. Ensin pitkästä ajomatkasta Padasjoelle, sitten mökillä riehumista Daran kanssa ja taas noin tunnin ajomatka Riihimäelle. Verryttelimme kivalla metsätiellä ja Elli viuhtoi vauhdilla, sitten tulimme autoon odottelemaan maxikoirien hyppyluokan alkua. Rataantutustuminen alkoi yhdeksän maissa. Rata taas tuntui ihan kivalta, toki kepeille meno oli tehty aika kinkkiseksi. Kisa käytiin sisähallissa eikä ulkona ollut mitään verryttelyesteitä muuta kuin kepit. Se kostautui Ellin kanssa startissa. Se ei ollut valmis, eikä keskittynyt alkuun ollenkaan. Eka este ja rengas sujuivat mainiosti, sitten pussista se juoksi ohi. Se oli mun syy, koska en ohjannut tarkasti. Uudella yrityksellä pussi kuitenkin meni hyvin. Sitten Ellille tuli joku tenkapoo, koska se juoksi ohi myös seuraavasta hypystä, vaikka se oli mielestäni selvä ja helppo. No hyppäsipä sen kuitenkin. Mutta kepeille meno oli yhtä  tuskaa ja hylky pamahti. En saanut Elliin mitään kontaktia, se vaan haahuili missä sattuu. Lopulta ne kepit sitten menivät miten kuten ja naps yhtäkkiä vanha kunnon Emppu palasi takaisin ja loput 16 estettä lennettiin kuin unelma. Taas opittiin paljon uutta kisaamisesta niin eiköhän se joku päivä osu kohdilleen. Seuraavaksi kisakalenterissa on Järvenpään kisa 23.8. 

Tässä Elli odottaa omaa starttivuoroaan Riihimäellä.

Mokillä oli kivaa. Oli lämmintä ainakin pari päivää ja loput vähän viileämpiä. Lenkkeilimme myös siellä lähimetsissä ja läheisen karavaanialueen kuntopoluilla. Dara taas oli raatokoirana ja löysi  rantakaislikosta jotain mätää kalaa, liekö lokkien tiputtamia tai mistä lie kulkeutuneita ? Yök ! :( Tiedossa on neidille matokuuria, kun huomenissa apteekkiin ehdin.

Kakaralle kyytiä. :D

Tänä aamuna Dara näytti ajavan koiran luonteensa karmealla tavalla kotometsässä. Äkkiä neiti syöksähti pöheikköön pienen jäniksenpojan perään. Eihän se vauva mihinkään karkuun päässyt. :( Ennenkuin minä karjuen ehdin väliin sätki pienokainen jo kuolemankielissä. Sain Daran sivuun ja Ellikin vaan pällisteli hölmönä. Pupusen pienet jalat sätkivät hetken ja sitten se kuoli. Se tuntui minusta pahalta, koska en ymmärrä mitään metsästyksen päälle enkä voisi koskaan kuvitellaakaan tappavani mitään hyttystä isompaa. Ja nyt minun oma kultavauvani on osoittautunut kylmäveriseksi tappajaksi !  Eipä taida meidän koirilla olla koskaa asiaa enää siskoni luo käymään. Hänellä kun on kolme kääpiökania. Toki kanit ovat aina olleet häkeissään ja oven takana kun koiramme ovat siellä käymässä.

No johan tuli romaani sepustettua. Muutaman päivän tässä saa enää nauttia lomasta ja maanantaina taas työn nenään. Voih miten tämä kolmeviikkoa on voinut kulua näin nopeasti ! Joulukuussa sitten pidän loput lomat kun lähdemme Thaikkulandiaan ja koiruudet jäävät koirahoitolaan. Siitäkin jo sydämeni riutuu surusta. Paikka on varattu tässä lähellä Söderkullassa olevaan hoitolaan ja menemme sinne tutustumaan syksymmällä. Voih...Dara kyllä pärjää, mutta entäs Emppu. Se suree varmasti itsensä ihan kuittiin. :((  No se on sen ajan murhe...mutta murehdimpa nyt jo kumminkin...

Ai niin ihan unohtui kertoa ilouutinen viikonlopun Maailmanvoittaja näyttelystä Tukholmasta ! Zabavan Juttal eli Jutta- äityli ja mummi oli maailman kaunein veteraaninarttu !!  Onnea Nina ja Jutta !! Hieno saavutus ! :D

Elli odotti näin mammaa portilla, koko sen noin tunnin ajan kun olimme kaupassa. Voi riepu ! :)