Kevät on joka päivä lähempänä. Kivat ulkoiluilmat taas ovat suosineet tänä viikonloppuna.

Eilen lenkkeilimme taas porukalla. Paikalle saapuivat meidän tyttöjen kavereiksi Allu-poika ja tytöt Martta, Senja ja Hulda. Hulda tosin jo ihana 13-vuotias mummo. Kyllä mummokoirat ovat niin herttaisia. Ei yhtään turhaa askelta, mutta reippaasti koko matkan tepsutti isäntänsä jalkojen juuressa.

Dara ja Martta taas leikkivät pikkutyttöjen leikkejä ja Ellikin jopa intoontui leikkimään hetken Allu-nuorukaisen kanssa.  Senja tarkkaili tilanteita, mutta loppumatkasta taivalsi Ellin kanssa etujoukoissa.   Heti lenkin jälkeen olikin minulla ja Ellillä lähtö agitreeneihin Keravalle.  Treeneissä oli taas koko jengi koossa, joten yksi rata ehdittiin vain harjoitella läpi. Elli oli suht hyvin hanskassa, mutta kepit ne vain taitavat olla joka kerta se kompastuskivi. Höh... treeniä treeniä vaan. 

Tänään lenkkeilimme reilun tunnin huikaisevan kirkkaassa auringon paisteessa. Dara oli vähän jukupäinen, kun vastaamme tuli koira emäntineen käskin likat luokseni. Elli tuli heti luokseni ja Darakin ensin, mutta palasi sitten takaisin haukkumaan vastaantulijaa uskaltamatta kuitenkaan lähestyä. Mutta eipä tullut minunkaan luokseni. Ehkä ärtynyt äänensävyni vaan kannusti sitä rauhoittelemaan minua haistelemalla maata. Lopulta jouduin hakemaan sen luokseni ja ottamaan remmiin. Loppulenkin se sitten taas totteli nätisti, kun otin muutamia luoksetuloharjoituksia. Silloin myöskin palkkaa maksoin ruhtinaallisesti.

Dara on viikolla myös muutamaan otteeseen taas karkaillut pitkin naapurien pihoja eikä suostu tulemaan kotiin ei hyvällä ei pahalla. Nyt sitten ulkoillaan vaan remmissä, myös omalla pihalla. Ehkä se on sitten kivaa ??!!  Katsotaan nyt miten kauan sitä jatketaan...

Daran juoksu antaa odottaa itseään, neiti on nyt kuukauden myöhässä aikataulustaan. Sais nyt mennä alta pois ennen agitreenikauden alkua. Pian myöskin kaksivuotissynttärit lähestyvät ja olisi aika lonkkakuville. Vien samalla myös Ellin. Sitä olen turhaan vetkuttanut, sillä hyvähän se on tietää tilanteet kun tuota hyppelemistä aktiivisesti harjoitellaan.

Kärsimättömänä jo odotan lumien sulamista ja kaikkia kivoja kevään tapahtumia, kuten esim. Roturacea, johon jo molemmat tytöt ilmoitin mukaan dallujengiin. Saas nähdä montako joukkuetta tänä vuonna saadaan pilkullisista koottua ?