sunnuntai, 17. kesäkuu 2012

Kesä ja kärpäset

Ihanaa kun on kesä ja kesäloma. Ilmat ovat suosineet koko viikon (paitsi tänään, kun sataa kaatamalla ) Koirien kanssa ollaan oltu paljon ulkona, omalla pihallakin vaikka Nemo säännöllisesti päättääkin lähteä tutkailemaan naapurien pihoja eikä ota kuuleviin korviinsa meikäläisen huuteluja. Myöskin metsälenkeillä se tekee säännöllisesti katoamistemppujaan ja palaa kymmenen, viidentoista minuutin pituisilta karkureissuiltaan aivan läkähdyksissään.

Peuhukaksikko

Muorikin nautiskelee käpy suussaan.

Metsässäkin pitää välillä piehtaroida.

Ikuiset keppitaistot

Iloinen parivaljakko

Elli ihmettelee kukkasia, jotka mamma viimeinkin sai laitettua parvekkeelle.

Eppua on vaivannut muutaman viikon sitkeä vatsanahan kutina ja se nuolee nivustaivettaan heti kun silmä välttää ja iho punoittaa ikävästi. Ilmeisesti syynä oli uudet makupalat, mutta nyt ne on pois kuvioista, joten toivotaan, että kutina alkaa hellittää. Tällä hetkellä iho näyttää jo aika paljon paremmalta.

Nemo-pojan kanssa ollaan jatkettu agitreenejä torstaisin ja hienosti on poika edistynyt. Se malttaa kivasti keskittyä tehtäviin ja on jättänyt naisten perään haikailut vähemmälle.  Salon näyttelyn jätimme edelleen väliin Haminan tapaan vaikka ilmoittauduttu olikin. Mulla on vissiin joku rimakauhu, kun en saa rohkaistuksi itseäni lähtemään edes mätsäreihin. Kuitenkin Nemo on todella hienosti pärjännyt agikentällä ja sallii kenen vain tulla lähelleen ja iloisena tervehtii ihmisiä. Huomenna olis Vantaan Koivukylässä mätsäri, ehkä se on vain tsempattava ja mentävä kokeilemaan kuinka tällä kertaa ukkeli käyttäytyy ? Huomenna on myös vika päivä ilmoittautua Mäntsälään heinäkuun lopulla. Sinne olen jo Ellin ilmoittanut vetskukehään, mutta Nemoa olen empinyt. Jostainhan se on kuitenkin aloitettava, joten kaipa se on vain laitettava ilmot menemään.

Darkkuliini toimittaa tärkeän seuraneidin ja Annikan pedin lämmittäjän virkaa sekä jaksaa lähes väsymättä toimia Nemon leikkikaverina.  Dara on ollut nyt terve ja kaikinpuolin kunnossa, eikä kortisonilääkitykseen ole onneksi ollut tarvetta palata. Ehkäpä kokeilen taukoa pissalääkityksestäkin ainakin heinäkuussa, josko ilmoittais neidin myös Erkkariin ja lähdettäis Juvalle koko kööri ?! Kukapa tietää ?!

sunnuntai, 20. toukokuu 2012

Naama paloi :)

Kevät aurinko on petollinen, eikä taas tullut mieleenikään aamusella laittaa mitään aurinkorasvoja lärviin, kun lähdin Tuusulaan mätsäriin töihin. Perinteinen dalmisporukkamme taas järjesti perinteisen mätsärin ja myös perinteisesti ilma suosi upeasti. Olin kehäsihteerinä pyörittämässä pentukehää.  Ensin meinasin ottaa Nemon mukaan, mutta ajattelin, että sillä olisi liian pitkä aika odottaa autossa vuoroaan, kun kuitenkin menin jo ajoissa auttamaan järjestelyissä.

Kotiin tuomisina oli mahtava kassillinen kaikkea käyttökelposta tavaraa; juomapullo, koiranruokaa, makupaloja, motivointipatukka, ruokaöljyjä, t-paitaa ja vielä sai valita laarista pantoja mielensä mukaan. Kyllä näillä nyt kelpaa tyyppien tessutella.

Nemo perheen pienimpänä sai pitää lelun.

Nyt muuten viime treeneissä kekkasin miten saan toppuuteltua Nemon kiihtymistä leluista. Miksi antaa ihana lelu pois ilman vastalahjaa ? Laitoin Nemon istumaan ja pyysin lelua pois samalla tarjoten makkaraa. Ja avot, herra hokasi jutun juonen heti eikä enää hyökännyt mun kimppuun menettyään lelun vaan alkoi jo antamaan itse patukkaa suustaan pois. Eli hetken annan riehua lelulla hienosti menneen suorituksen jälkeen, sitten ukko istumaan, makkaraa suuhun ja lelu taskuun.  Lelulla palkaaminen toimii kuitenkin niin hyvin herralla, etten sitä halunnut jättää pois. Nyt saimme uuden patukan ens treeneihin, joten kyllä on valinnan varaa leluissa. 

Treeneissä harjoittelimme siis alastulokontakteja, takaakiertoja ja ohjausta valssaten, sekä S-putkea. Täytyy oikein kehaista kuinka hyvin menee hommat jakeluun ja kummasti sillä myös pinna kestää toistot, ei kyllästy niin nopeasti kuin tytöt.  Oikein mukavasti siis on agility lähtenyt Nemon osalta käyntiin.

Jaahas eiköhän tässä punanaaman olekin kohta aika lähteä porukan kanssa iltalenkille ja jäähdyttelemään karvaita pettymyksen tunteita hävityn lätkän pronssiottelun jälkeen. Taidanpa ottaa kameran mukaan ja ottaa kuvia uusista pannoista in action.

torstai, 17. toukokuu 2012

Huikeita onnistumisia ja paljon ilonaiheita !

Viimeiseen kuukauteen on mahtunut niïn mielettömästi onnistumisia koirien kanssa, että yhtä pientä kauneusvirhettä tuskin muistaakaan. Jaahas, se on otettava oikein kalenteri esiin, että muistaa kertoa kaikki oikeassa järjestyksessä.

Aluksi Nemon huippuhetket (ja se pieni pettymyskin). Huhtikuun alkupuolelta se alkoi. Olimme Ojangossa hengailemassa ja haistelemassa kevään ensimmäisten episten tunnelmia. Nemo oli koko ajan ihan huippureipas eikä sitä pelottanut yhtään mikään. Halusi vaan päästä kaikkien koirien kanssa leikkimään ja onneksi siellä olivat Liisa ja Seppo, joten Sepon kanssa pääsi ottamaan pienet painierät, ennenkuin Sepon oli mentävä starttiin. Hyvillä mielin lähdin kotiin.

Seuraavana viikonloppuna (14.-15.4) suuntasimme kohti Lahtea Heikkisen Sannan järjestämälle näyttelykurssille. Eikä voi muuta kuin kehua poikaa. Niin hienosti se siellä pärjäsi ja innostui ehkä jopa hiukan liikaakin touhusta, kun piti mammaa ruveta pureskelemaan lelujen sijaan.  Pääasia kuitenkin oli, ettei missään vaiheessa päässyt pelko hiipimään puseroon, vaan häntä pystyssä herra porhalsi eteenpäin. Opin esittämisestä valtavasti ja kokonaan uuden tyylin ja Neponen oppi sen heti tosi nopeasti.

Heti seuraavalla viikolla tiistaina oli vuorossa kauan odotettu ja jännitetty HSKH:n agilityn alkeiskurssin testitilaisuus. Nemo oli riehakas, halusi vain mennä kokoajan ihania naisia moikkaamaan, eikä malttanut oikein keskittyä yhtään mihinkään. Paikalla pysyminen ja remmissä seuraaminen oli aivan luokatonta. Vapaana seuraaminen menikin jo sitten paremmin. Luoksetulossa Nemo karkasi ihanien Maisan ja Nemin tykö ja ohjaajamme Seijan piti mennä se repimään sieltä pois. Sitten herra muistikin, että mammakin oli olemassa ja tuli kovaa kyytiä luokse.   Luoksepäästävyys-osio meni kuin tyhjää vain ja Nemo häntä heiluen otti ohjaajat vastaan. Kyllä meinasi sydän pakahtua ilosta !   Vaikka herrasen käytös oli kuin pahimmalla tarkkisluokkalaisella, meidät kuitenkin kelpuutettiin mukaan alkeiskurssille.  Nyt olemme treenanneet pari kertaa ryhmän kanssa ja koko ajan menee paremmin. Ukkeli on jo suht hyvin kontrollissa vapaanakin, eikä heti ampaise naisiin, kun silmä välttää. Se osaa myös keskittyä tosi hienosti tehtäviin, mutta kuumenee leluista ihan kamalasti ja alkaa hyppimään mun päälle ja yrittää purra käsiä, vaikka kuinka työnnän jotain patukkaa suuhun. Toisaalta on hyvä, että se pitää leluja parempana palkkana kuin nameja, mutta täytyy saada pikkasen terävyyttä siltä hiottua pois, ettei mene niin överiksi. Alkaa mammapahan käsivarret muuten olla aika kovilla.   Samaan aikaan loppui myös agiltykurssi Koirakeitaan ryhmässä. Kävimme siellä kaikki esteet läpi eikä minkään kanssa Nemolla ollut mitään vaikeuksia. Tuolla HSKH:n kurssilla emme ole vielä esteitä tehneet ollenkaan vaan keskittyneet ihan perusasioihin sekä erilaisiin temppuratoihin, jotka kehittävät koiran jalkojen hallintaa ja kropan koordinaatiota.

Ihan hurjan paljon ovat metodit muuttuneet sitten Daran alkeiskurssin tai saati Ellin ! Mutta parempaan suuntaan ehdottomasti. Siksi kestikin niin kauan Ellillä ennenkuin homma alkoi toimia. Darakin edistyi satakertaa vaudikkaammin, joten voi vaan toivoa, että saan Nemosta vielä seuraavan kisakoiran, kun Elli jää eläkkeelle. Daran kanssa treenaillaan omin voimin mielenvirkistykseksi. En ilmoittautunut enää sen kanssa mihinkään ryhmään. Turha viedä treenipaikkaa joltain, joka oikeasti haluaa edetä. Darkun kanssa kun emme voi virallisiin kisoihin kuitenkaan ikinä startata.

Mainitaan nyt vielä Nemon osalta se pieni pettymyskin. Daran 5-vuotispäivänä lähdin Nemon kanssa Hertsikkaan mätsäriin tarkoituksenani ottaa se kenraaliharjoituksena tulevaa Haminan näyttelyä varten. Noh, se kenraali menikin sitten niin penkinalle kuin olla ja voi. Nemo mm. haukkui tuomarin sananmukaisesti pystyyn ja stressasi ja poukkoili kehässä ihan miten sattuu. Eipä paljoa uudet esittämismetodit eivätkä lihapullat siinä painaneet.    Joten pitkän pohdinnan jälkeen tulin siihen tulokseen, että en lähde Haminaan pelleilemään ja poikaa kiusaamaan, kun se ei selvästikään siihen vielä ole valmis. Lisää vaan treeniä ja mätsäreitä, niin katsotaan sitten kesäkuussa josko Saloon uskaltautuisi, kun sinnekin olen ilmoittautunut.

Joka tapauksessa Nemo on edistynyt niin valtavin harppauksin, että toivoa on, että vielä joku päivä me ne näyttelykehätkin  vallataan.

Entäpä sitten Elli ja agility ? Ihan mahtavasti on sujunut silläkin rintamalla. Tosin 21.4. omissa kisoissa tuli hylky, mutta rata meni aivan loistavasti ja mielessäni jo tuuletin nollaa, kunnes kolmanneksi vikalla esteellä Elli karkasi väärälle esteelle (mun väärän sijoittumisen takia, tietenkin) Ja sinne karkasi unelma uran toisesta puhtaasta nollaradasta. Olin kuitenkin huipputyytyväinen Elliin, se oli aivan liekeissä eikä vetkuillut kuten aikaisemmassa kisassa Purinalla.

Tänään se nolla sitten napsahti Ojangossa ulkoradalla. Vaikka Elli taas kolmannen esteen jälkeen lähti haahuilemaan ja nuuskimaan maata, sain sen kuitenkin aika nopsaan hallintaan ja menemään putkeen ja loppu olikin pelkkää kosmetiikkaa. Muija paineli vauhdikkaasti ja keskittyneesti ja jopa kepit onnistuivat kertalaakista. Kyllä se on aivan mahtava tunne tulla maaliin, kun on on nollarata takana !   Ja kyllä mä riekuinkin taas kuin heikkomielinen. MUTTA KUN SE OLI NIIN UPEETA, MAHTAVAA !!  Ainoastaan kolme koirakkoa suoritti radan nollilla ja me olimme siis kolmansia ja pääsimme pokkaamaan palkinnon oikein palkintopallilta.  Tällä taas jaksaa koko loppuvuoden !

Kaiken häppeningin ja treenin lomassa ehdimmepä käymään vähän mökilläkin seuraamassa saunan valmistumista ja tähän loppuun tunnelmakuvia muutaman viikon takaa.

 Nemo

 Koko revohka

 Nemo työnjohtajana

 Dara

 Elli nauttii.

Myös omalle parvekkeelle on jo päästy nauttimaan kevätauringosta.

Näin on hyvä tarkkailla naapurien touhuja.

sunnuntai, 8. huhtikuu 2012

Uimamaisteri ja agilitymaisteri

Vai pitäsikö oikeammin sanoa molemmista, että kisällejähän nuo vielä ovat.   Tiistaina olimme Darkun kanssa Hyvinkään koirauimalassa opettelemassa mukavassa porukassa ja mukavan uimaopettajatädin kanssa. Alku aina vähän hankalaa, mutta lopussa kiitos seisoo. Aikamoista räpiköintiä se alussa tosiaan oli, mutta pikkuhiljaa Dara pääsi juonen päästä kiinni ja lopuksi se ui jo ilman liivejäkin, ilman open tukea ihan itsekseen.  Ja kuten kuvasta näkyy "tutti" tai "vara-aivot", kuten opettaja sanoi, auttoi huomattavasti keskittymään.

Tämä lelu oli neidillä tärkeänä kokoajan suussa, silloinkin kun odoteltiin altaanreunalla omaa vuoroa. Mukana kavereinamme olivat Neiti, Mimmi, Pimu sekä pojat Poju ja Eetu. Eetu oli nyt toista kertaa ja paineli menemään yksin kuin vanha konkari. Toivottavasti mahdumme tähän ryhmään mukaan toistekin, niin silloin varmaan Darallakin sujuu jo huomattavasti paremmin tämä polskiminen.

Nemon kanssa taasen jatkui torstaina agilitykurssi Koirakeitaalla. Tällä kertaa opetteluvuorossa olivat esteistä pituus, rengas ja keinu. Eikä mikään näistä tuottanut mitään vaikeutta. Keinukin meni heti ongelmitta, tosin alastuloa vaimennettiin toki vielä eikä keinua päästetty vielä vapaasti putoamaan maahan. Ohjaaja-Katrikin kehui kovasti, kuinka Nemo on niin rohkea tekemään kaikkea. Niin onhan se, kunhan vain ei olisi niitä ihmisiä. Tosin tuolla kurssilla se ei välitä muista ihmisistä ollenkaan, ei edes katsomassa mukana olleesta pikkupojasta.  Kait se sitten tuntee siellä olonsa turvalliseksi, ettei kukaan tule liian liki, jos ei halua. Katri-ope on Nemolle ihan suosikki ihminen ja koko ajan pitäisi päästä häntä pussaamaan naamaan.

Pääsiäisen ajan olemme rentoutuneet ja tehneet pitkiä metsälenkkejä. Onneksi vielä hanki kantaa, kiitos yöpakkasten (joista kyllä EI olis väliks enää!), joten lenkkejä on voinut laajentaa uusille reiteille eikä tarvitse orjallisesti noudattaa samoja vanhoja polkuja.  Huomenna tosin löysäily loppuu ja starttaamme Ellin kanssa hyppyradalla Purinalla. Toivottavasti uhkaavasti pidentynyt hyllyputkemme vihdoinkin katkeaa ?

sunnuntai, 1. huhtikuu 2012

Virvon varvon...

Huhtikuun eka, aurinko paistaa ja lunta sataa, taitaa tulla kevät.  Virpojia on käynyt ihan mielettömän paljon ja koirat ovat saaneet haukkua kidat ammollaan koko päivän. Ehdttiin me kyllä vähän kuvailemaankin ulkona ja lenkkeilemään metsässä. Nyt hanki kantoi jo mammaakin ja oli ihanan kevyt kävellä !

Tässä heti parhaat palat kuvaussessiosta.  Nemon häntää ei vaan saatu heilumaan, se roikkui kuin lehmän häntä ja Elli tarjosi kokoajan istumista nakin toivossa, mutta kun Dara tuli ulos hän näytti mistä mannekiinikoirat on tehty. Jos Dara jotain osaa niin se on poseeraus !  Aloitetaan nuorimmasta:

 Zabavan Nemanja, 1v.

 Ja toisinpäin

 Zabavan Darina, kohta 5v.

 Zabavan Wilma, kesällä 8v.

Viikolla torstaina aloitimme Nemon kanssa  Koirakeitaalla neljän kerran agilityn alkeet-kurssin. Harjoittelimme aitaa, putkea ja A-estettä. Hypyssä, eikä putkessa ollut mitään ongelmaa, mutta A:ta piti vähän tuumailla ja nakkia kului, mutta kun herra sen kerran meni yli, niin sen jälkeen koko homma oli kuin lasten leikkiä.  Kun tuo kurssi päättyy, toivottavasti pääsemme aloittamaan Seijan vetämän alkeiskurssin pelkästään dalluille omassa seurassamme. Se tietty edellyttää testitilaisuuden läpäisemistä.

Eilen sitten olimme Ojangossa hallilla mätsärissä. Poika oli tungoksessa ihmeen reipas, niin kauan kuin mentiin ja tehtiin jotain, odottelu tuppasi tuomaan jännityksen pintaan. Kehässä se liikkui hienosti häntä pystyssä, mutta tuomaritädin käsittelyssä piti jännittää ja peruutella. Hampaat se antoi katsoa, mutta eipä sitten juurikaan muuta. Mutta parempaan suuntaan mielestäni ollaan menossa koko ajan. Saimme tietty sinisen nauhan ja lähdimme siitä  heti kotiin, en jäänyt kuormittamaan pojan sietokykyä enempää. Pikku hiljaa edetään.

Tiistaina on viimeinkin Daran vuoro kokea jotain kivaa. Menemme Marikan ja Eetun kanssa Hyvinkäälle koirauimalaan. Pääsee Dara pulikoimaan. Toivottavasti se tykkää siitä. Jos saan Annikan mukaan kuvaamaan, niin laitan kuvia tähän blogiin heti miten.

Pääsiäisenä , viikon päästä, olisi tiedossa mätsäriä Nemolle ja hyppystarttia Ellille, joten touhua piisaa.